Ihan aluks on pakko sanoo, et junassa on aivan järjettömän laginen netti! Istun nimittäin just nyt Helsingin junassa Timin kanssa. Päätin päivittää tän blogin. Mun jo muutenkin hidas kone lagii ainakin kolminkertasesti kun liikutaan kokoajan... Timi on viimeinkin ilmeisesti ymmärtänyt junailun idean, ja istuu jokseenkin kärsivän näköisenä tossa mun vieressä, mut hei, se on hiljaa, ja rauhallisesti. Mitäköhän nyt... Tää juna pysähty jonnekin ihan ´keskelle peltoa ilman mitään näkyvää syytä?
Välillä mä ihmettelen, kun musta tuntuu, ettei mun kärsivällisyys oo yhtään kasvanu näinä kahtena vuotena, vaikka luulis, kun koira on tollanen sekoilija. Kyllähän mä tiedän ettei äänen korottaminen auta, mut se vaan tulee niin automaattisesti, samoin se, et otan Timä aika helposti niskasta kiinni, ja sanon sille suorat sanat, mut tänään, mä ymmärsin et oma sekoilu ei todellakaan auta, kun pysyy ite rauhallisena, ja sanoo vaan tiukasti "ei" niin se tehoaa paljon paremmin. Menetän ehkä vähän liian helposti malttini Timin kanssa, ja siinä jos jossain mulla on tekemistä.
Tänä viikonloppuna ollaan siis oltu taas Turun maisemissa. Perjantaina junalla sinne, ja tänään takasin. Ajatella, et vuos sitten mä itekkin suunnilleen pelkäsin junia, koska äitillä on auto, niin en ollu julkisilla paljookaan liikkunu. Vasta tän vuoden aikana, ja nytkin lähinnä Timin takia, oon alkanu käyttää julkisia. Äh, outoa.
Iskän luona ei tehty mitään sen oudompaa, käytiin metsässä lenkillä, ja Timi oli oudon kiinnostunu kaikista hajuista, vähän liian kiinnostunu, ei se mihinkään oikeesti lähteny, mut kauemmas kun yleensä. Tässä vielä pari kuvaa kyseiseltä lenkiltä:
Ihan suorastaan odottaa mun seuraavaa käskyä.
.jpg)
Metsälenkin hurmaa
Koppi namista.
Kauniisti muokatut, eikö totta? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti