keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sen pituinen se?

Nyt olisi pienen yhteenvedon paikka, rakkaat lukijat, Timppa ei oo ihan ok.
Kuten jo viime postauksessa kerroin- siitäkin on ainakin neljä ikuisuutta, Timmen onnistui loukkaamaan jalkansa oikein kunnolla.
Aloitetaan siitä mihin jäätiin, alun voi lukea täällä. Vaikka aluksi kaikki näytti siltä, ei leikkaus ollut onnistunut. Neljän viikon kuluttua koira linkkasi yhä, eikä edistystä näyttänyt tapahtuvan. Varattiin aika samalle lääkärille, Timo Talviolle joka Timin oli leikannut (ensimmäinen virhe), hänhän kuitenkin tiesi Timin tilanteen.
Kohtuullisen nopean kokeilun jälkeen vika löytyi, leikkaus tosiaan oli epäonnistunut ja nivel liikkui asentoihin joihin sen ei kuuluisi liikkua. Lääkäri kertoi, ettei tämän leikkauksen epäonnistuminen todellakaan ollut yleistä. Hänen urallaan oli yksi aiempi tapaus.

Joulun alla Timi leikattiin uudelleen, ja alku näytti lupaavalta. Kahden viikon parantumisen jälkeen tarkastuksessa jalka lääkärin mukaan oli oikein hyvässä kunnossa, eikä fyssaria tarvittu. Uskoimme ammattilaista (toinen virhe). Viikot vierivät eteenpäin, mutta jalan parantuminen oli edelleen kuolettavan hidasta. Lääkärin ohje oli kuitenkin, että kävelylenkkejä metsässä ja ehkä portaita. Jumppaa ei kannattanut tai edes saanut tehdä. Fysioterapiakin oli turhasta maksamista. Ihan erikseen siitä kysyttiin.

Lopulta, kun jalka ei näyttänyt parantuvan ja koira yhä linkkasi kolmella tassulla, kasvattaja passitti meidät lääkärille. Eri lääkärille. Itäkeskuksen Animagissa lääkärillä oli enimmäkseen ikäviä uutisia. Toinenkin leikkaus oli osittain epäonnistunut, eikä Timistä enää tulisi ainakaan agilitykoiraa- jos koiraa ensinkään. Päätimme kuitenkin aloittaa fyssarilla käymisen, sillä toivoa vielä oli. Ensimmäinen fysioterapeuttimme Nina Sorvari kauhistui. Koira oli kiero kuin makaroni, sillä lihakset olivat toiselta puolelta lähes surkastuneet. Timillä ei kuitenkaan ollut jumeja, ja polven liikeradat olivat hyvät. Fyssari arveli, ettei polvi välttämättä ollutkaan rikki, vain kuntoutusta vailla. Meille annettiin hyvät kotijumppa ohjeet, ja Timin kunto parantui kuluvan kahden viikon aikana enemmän kuin kummankaan leikkauksen jälkeen yhteensä.
  Nina kertoi, että kyseiseltä lääkäriltä oli aiemminkin tullut kuntouttamattomia leikkauspotilaita. Vanha mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että koirien fysioterapia on turhaa.

Sorvarilla pari kertaa käytyämme meidät patistettiin vesijuoksuterapiaan, kokeilemaan nopealla aikavälillä n. 5krt jos se tehoaisi.
Lopulta löysimme itsemme Malmilta. Vesijuoksu oli Timpan mielestä enemmän kuin epäilyttävää. Toinen ängettiin akvaarioon joka täyttyi vedellä ja jonka pohja liikkui. Ensimmäinen kerta meni kuitenkin ihan hyvin, seuraavaa aikaa sovittaessa kävikin ilmi, että fyssari jää kolmeksi viikoksi lomalle, eikä hänelle ole sijaista. Seuraava aika olisi vasta kuukauden päästä. No ei.
Päädyttiin Viikin Yliopistolliseen, paikka epäilytti Timiä (kuten kaikki aiemmatkin paikat tähän mennessä) mutta matto ei ollut niin järkyttävä kokemus. Fyssarin kanssa jutellessamme kävi ilmi, että Timi oli leikattu kahdesti jo käytöstä pois jätetyllä siimatekniikalla. Kaikki oli alun alkaen lähtenyt väärille urille.
Seuraava kerta Viikissä. Ortopedi tuli paikalle tekemään kuntoutussuunnitelmaa fyssarin kanssa. Timin tutkittuaan lääkärin ilme oli kerrassaan totinen, ellen luonnehtisi jopa tuimaksi. Sitten tämä kertoi tilanteen. Se oli huono. Nivel liikkui jälleen. Koira tarvitsisi uuden leikkauksen, mutta ottaen huomioon kuinka kauan koiran paraneminen on jo kestänyt, ja kuinka paljon rahaa siihen on mennyt, oli jo aiemmin päätetty, ettei Timiä enää leikata.
 Ortopedi sanoi, ettei paljoa siinä tapauksessa ollut tehtävissä, Timiä voidaan kuntouttaa, ja se saattaa saada sillä lisää aikaa, mutta nivelrikon tullen kipu on jatkuva, ja silloin lopetus melkein ainoa vaihtoehto.

On niin kovin ironista, kun Timin loukkaannuttua ensimmäinen ajatukseni pellolla kykkiessäni oli, että onneksi ei ollut haava.Toinen ajatus joka päähäni tupsahti on jälkeenpäin katsoen ironian huippu:
"Nyt kun ajattelen näin, Timi varmaan joudutaan lopettamaan tämän takia."
Ihan totta. Ei näin.
 En pysty uskomaan, että meillä on näin huono tuuri. Timo Talviota suositeltiin meille Herttoniemen Hertassa. Itse en pysty kyseistä lääkäriä parhaallakaan tahdolla suosittelemaan kenellekään. Timin elämä koostuu nyt lähinnä hihnalenkeistä, aivoleikeistä ja nukkumisesta. Lihas on vaihtunut läskiin, vaikka ruokamääriä on vähennetty. Mieli on silti iloinen, onneksi.
Timmen agiliitää viimeisiä kertoja.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Timppa ei oo ihan ok

Ei tosiaan. Viime kirjoituksessa oli agilitykausi alkamassa, ja näyttelykin lähestyi. Vaan ei lähesty enää. Ei niin montakaan päivää viimeisen postauksen jälkeen Timi- yks kaks pellolla juostessaan, katkaisi oikeasta takajalastaan eturistisiteet. No sitähän ei heti tietenkään huomattu, vaan diagnoosina oli vain "Pahat lihasruhjeet ja vähän sijoiltaan muljahtanut lonkka"- jonka piti parantua parissa viikossa. Minkään asteista edistystä ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan, ja lopulta päädyttiin ortopedin vastaanotolle, joka sitten ilman sen kummempaa mietiskelyä ilmoitti eturistisiteiden olevan poikki, ja vamman vaativan leikkaushoitoa.
Ihan tosi kivaa. Timi leikattiin seuraavalla viikolla onnistuneesti, ja nyt saikkua kestää vuoden vaihteeseen asti. Tähän asti pienen höpötyseläimen pääkoppa on kestänyt arvostusta herättävästi, vaikka kauluri onkin paholaisen kätyri.

Ei vaan Timillä- vaan myös mulla on ollut tylsää, kun lenkit on pieniä, eikä pääse ollenkaan kavereiden kanssa lenkkeilemään.
 Launtaina olin kuitenkin Lotta kultsun, Lotasta on siis kasvanut jo iso ja kaunis, kanssa Lahden pentunäyttelyssä. Sielä kunnioitettavan odotuksen jälkeen PEK3 KP ja kasvattaja luokan 2 ja KP. Viikon päästä suunnataan Jyväskylä KV:seen Lotan kanssa. Matkailu avartaa.
Greenhill's Born To Love PEK3 KP ja suhteellisen vapaamuotoinen palkintoposeeraus.
(c) Timo Telsavaara
Noh, koska kärsin kuitenkin treenikuumeesta, sain eilen Timin äidin lainaan.
 Silvi on niin lähellä Timiä, sen ulkonäkö, käytös, ja oikeastaan ihan kaikki. Ainoa ero on, että se on huomattavasti pienempi, vanhempi, narttu, ja rauhallisempi. Muuten kaikki naaman ilmeistä jalkojen tärinään oli kohdallaan. Häntä toki puuttui. Silvi on mahtava pieni eläin, joka rakastaa nakkeja ja huomiota.
Toko-Silvi

Taika ja Silvi, joka kärsii.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kuunnelkaa hiljaisuutta



Mistäköhän aloittaisin? Tai, mihin oon jäänyt. Kesä meni menojaan, päästiin starttaamaan agilitykisoissa, saatiin yliaika vitonen, kepit on syöpä. Jatkettiin myös landeilua, ja viime viikolla päästiin kisaamaan agilityn nuorten suomenmestaruus-kisoihin. Sieltä normiradalta myös yliaika vitonen, ja hypäriltä hiukan vähemmän tyylikäs hylky. Tokon nuorten SM-kisoissa myöskin pyörähdettiin toteamassa, ettei toko helteellä ole meille, siis keskeytetty suoritus mun toimesta. Siitä taisinkin  jo mainita..? Penneleitä meille ei ole tulossa häiritsemään ylhäistä rauhaa vähään aikaan. Ens viikolla  me mennään puudeloimaan Hämeenlinna RN:nään, muuten ihan kiva, mut Timmen on alkanu laahautumaan näyttelyremmissä kuin epäkuntoinen laama, ei kiva. Korvat takana ja hyvin myrtynyt- ettei suorastaan loukkaantunut ilme naamallaan. Parissa mätsärissäkin ollaan käyty, ilman sen kummempaa menetys...Menestystä.
Tänään pesin Timin, kolme varttia verta ja hikeä, jos mä luulinkin, et (yksinään) hännän ...saippuoiminen? Ois vaikeeta, niin sen pirullisen tökötin pois saaminen oli seitsemän kertaa kamalampaa.
Tosiaan kun nopeaisasti mainitsin lisääntyneestä 'landeilusta', vietettiin vaihteluksi (kesäloman viimeinen) viikko kaverin luona mun mielestä suorastaan pohjoisessa- omasta mielestään vaan keskellä Suomea.


Paha


Sen lisäks erään pienen noutajatytön puudelikoulutus on tuottanut mulle jonkin verran harmaita hiuksia, koska (varsinkin paikallaan) seisominen on tylsää, ja ois ihan liian helppoa pitää häntää ylhäällä liikkeessä. Lahden EPN kuitenkin kutsuu, samoin Jyväskylä KV (Huomatkaa, mun motivaatio näyttelyihin on noussu selkeesti)

Elokuussa tuli pyörähdettyä myös australianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä, turisoimassa. Ja tietysti, myös Maailman Voittaja näyttelyissä- joissa ensimmäisenä päivänä kivalla rallienglannilla neuvoin eksyneitä turisteja, ja toisena olin normaalina turistina. Sieltä mulla ei kuitenkaan ole kuvia. Auspai erkkari, kiva pieni tapahtuma, jossa ei jaettu yhtäkään EH:ta huonompaa. Timi olisi sinne ennemmin ehkä pitäny laittaa. Siis kehään, turistina se olikin.
Lotan lisäks Timin elämään on tunkeutunut toinenkin penneli, nimittäin belgianpaimenkoira Huima. Timi ei ehkä osaa arvostaa.




Timi ja Huima (c) Emma Karlsson
Loppuun vielä sekalaisia kuvia:

(c) Rosa Korander

(c) Emma Karllson

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Matkalla läpi maiden ja merien


Ollaan leireilty, mökkeilty, kisattu, kyläilty, ihailtu pentuja, loma on selvästi päässyt hiljaisen alun jälkeen vauhtiin.
Ja totta tosiaan, meidän reissu alkoi parila Turku-täyteisellä päivällä tädin luona entisen pääkaupungin keskustassa, lutattiin puiston pienessä uima-altaassa myöhään illalla, otettiin taidekuvia Mikaelinkirkolla, ja kulttuuriristeiltiin Aurajoen yli Förillä. Lopulta Timi jäi sinne hoitoon, kun suunnattiin huonosti ilmastoidussa mersussa takaisin kotiin.



Timi on oikeastaan aika landepaukku, vaikka oon luullu sitä ihan citykoiraksi. Sitä se esikaupunki teettää. Kokoajan hermostunut ja edestakaisin sinkoileva koira oli vähän yllätys, vaikkakin hermostuneempikin vois olla. Treenattiin Mikaelin puistossa vähän paikallamakuuta, mikä meni oikeastaan ihan siedettävästi. 
Timin jäätyä, minä, villi ja vapaa ilman velvoitteita, kirmasin heti Emman ja cairni Mollyn seuraksi perämetsälään mökkeilemään. Viiden vuoden ikäinen Mölperi jota oon ennen ajatellu vähän vanhaksi osoitti ainoana koirana aivan uusia puolia itsestään. 
Viimeisenä päivänä lähti jopa ilmo tottelevaisuuden nuorten suomenmestaruus- kisoihin.
Kylmä kesä näytti kyntensä, ja vei raesateen turvin sähköt mökistä (hetkeksi). Alkukantaisuuden tuntua.
Labradori Möy






Mölperi on kovin sympaattinen, joskaan ei kovin tulinen tapaus. Cairnit on aina aika sympaattisia. Musta vaan tuntuu, ettei niillä oo tarpeeks työmoottoria, mitä ite haluisin. Ihan mukavia keskiverto harrastuskoiria.
Molly on myös Emman junior handler koira, mut kun sain kokeilla, niin en kyllä osannut esittää. Koira haisteli maata, eikä seisonut paikallaan. 

Seuraavat mielenkiintoiset ja Timiset tapahtumat sijoittuvatkin jo lähemmäs nykyhetkeä, kennelliiton tämän vuoden leiri, Haukkuhulina. Timi keskittyi koko leirin paremmin kuin viime vuonna, kun ei suostunut tekemään mitään. Oli tosi ihanaa, kavereita, koulutuksia. Agilityssä oli tylsiä treenejä, joista ei saanut oikein mitään irti, olivat niin alkeistasoisia. Siitä ehdoton miinus Kennelliitolle! Pitäis muistaa, että nuoretkin voi olla aika hyviä koiran ohjaajia, eivätkä ihan alkeistasoisia.
 Tokossa oli kivoja ja vaihtelevan tasoisia treenejä, joista sai treenimotivaatiota ja vinkkejä, osaavat ohjaajat oli tietty myös tosi jees, meitä koulutti eritasoiset tokoharrastajat.
 Ehdoton suosikki ja idoli oli gronttujensa Varjon ja Virkan kanssa harrastava ja kisaava Sanni Vanonen. Koirat (varsinkin Varjo) on aivan jäätävän upeita, ja Sanni on kiva ja positiivenen, eikä yhtään ylimielinen kouluttaja!

Rallytoko on lajinakin niin tylsä eikä yhtään omantuntuinen, että treenitkin meni vähän harhailuksi, kun ei itseäkään jaksa kiinnostaa moinen namien kanssa ympäriinsä pulaaminen. Jos joku sanoo koiransa olevan RTVA, ei saa kyllä ainakaan multa mitään arvostusta, ei se kerro koiran taidoista muuta kun että osaa keskitasoisesti seurata omistajaansa ja hihhuloida namien ja kehujen perässä. En tykkää, en tykkää...

Junior handler puolestaan on oikein hauskaa, mutta porukat tuntuu olevan järkyn umpioituneita, jos lajia haluaisi kunnolla aloittaa harrastaa.
"Jos on aloittelija ei kannata tulla valmennus viikonlopulle, koska voi viedä joltain aktiiviharrastajalta paikan."
Tosi raivostuttavaa.

Pk-lajeissa oli kivoja koulutuksia, jälkeä, hakua, ja esineruutua. Jälki meni tosi hyvin, esineruutu ja haku ihan perussetillä, tykkäsin kyllä!

Meiän näyttelypuudeli Näpsä

Ruuti

Leiri mätsäri:
 BIS1 Novascotiannoutaja ja omistaja Liina Lindgren
BIS2 Sileäkarvainennoutaja Nemo ja Sanni Väyrynen
Tuomarina Kimmo Mustonen

Lappalaiset Ruuti ja Taika

Minä ja Timi junnutreeneissä
(c)  Emma Karlsson

Timi ja Lyyli


Sekarotuinen pikkupiski Nelli

 Leirin loputtua suunnattiin suoraan iskälle. Täällä suorastaan landetunnelmissa, Timi venäytti jalkansa metsälenkillä, ja  olikin pari päivää sitten levossa. Sillä aikaa mä lähdin lätkimään. Lopulta löysin itseni junasta puhelin kädessä junassa, naputellen hermostuneesti käsinojaa. Pian pääsin perille. Pieni lagotto hyppää mun jalkaa vasten, Zini. Lopulta päästiin perille, käytiin uittamassa koiria, Lunaa ja Ziniä. Zini on hullu, se ui kokoajan.
Käytiin katsomassa myös aivan kerrassaan hurmaavaa Tinjan tutun koiraa, Lapista, huskylauman jaloista pelastettua bordercollien ja huskyn sekoitusta, laiminlyötynä ja laihana oli vajaa kuukausi sitten saapunut tänne etelään, ja siinä ajassa oli Varjo alkanut näyttää koiralta, arka oli edelleen.  Aivan ihana, käytiin lenkillä, ja olin ihan varma, että kun koiran omistaja lähtee, niin koira sekoaa, ei seonnut. Se vaan käveli mun polven vieressä, ja kymmenen minuutin tuttavuuden jälkeen yritti ottaa jo kontaktia, eikä pelännyt edes viiden metrin päästä ohikiitävää junaa, Timi ois ollut siitä seuraavat kaksi päivää poissa tolaltaan, tää oli heti junan mentyä normalisoitui. Pikku eläin etsii kotia, arvatkaa tekeekö mieli.
Toki Timikin on aika epävarma, ettei arka koira olisi ehkä paras kumppani sille. Mut silti, se oli aivan mahtava, rakastuin.


"Hei hetkeksi vielä jää, me molemmat tiedetään,
 ettei ei niin, ei tän pitänyt mennä niin,
 juoksin mä silmät kii, mut sit mä törmäsin enkeliin"
(c) Tinja Kari
 Tuli kuvattua tietysti myös Tinjan  koiria, kun käveltiin neljäsataa kilometriä hiekkarannalle.








Käytiin katsomassa myös neljää terrieri pentua, jotka olivat cairnterrierixborderterrieri, söpöjä, terrierimäisiä. Yksi uros, ja kolme narttua. Yksi narttu vapaana. Uros oli todellinen löllykkä, kaksi narttua oli tosi tulisia ja varmaan potentiaalisia harrastuksiin.Repi sukat hajalle, samoin varpaat. Todellisia sydäntenmurskaajia, pissaattoreja ja täystuhoja.




Sitten viimeiseen osuuteen. Nuorten tottelevaisuuden suomenmestaruus kisat Porissa. Tutuista mun ehdoton ennakkosuosikki belgianpaimenkoira malinois Esme joutui perumaan ilmaantuneen vesihännän vuoksi. Samoin aiemmin mainittu cairnterrieri Molly perui juoksujen takia. Mua niin harmittaa! Olisin tahtonut nähdä molempien suoritukset. 
Paikalla oli kuitenkin belgianpaimenkoira tervueren Piuha jonka omistaja pääsee kisaamaan viimeistä vuotta nuorten kisoihin. Samoin kisoissa oli Jusu lainakoiransa valkkari Robin kanssa. Timin kanssa ollaan treenattu äärimmäisen vähän näitä kisoja varten, ja se näkyi. Luoksepäästävyys oli oikeen hyvä, paikkiksessa jännitysmomenttina toimi ohimenevät pyöräilijät. Ei lähtenyt. Viisi sekunttia jäljellä. Nousee istumaan, EEIIHH! Saatiin nolla, koska myös tuplakäsky alussa. Yksilöliikkeet oli tuho. Hirveellä vaivalla saatiin aikaan ekan seuruun perus asento. Koko seuruu olikin sitten pelkkää laahautumista, kontaktista puhumattakaan. Ei kiinnosta. Ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Ei ei ei. Vielä yks onneton innostamis yritys, ja sitten päätös keskeyttämisestä. Meille siis keskeytys ja 10p/200p kimalteleva alo0. Voi elämä, tää on niin Timiä. Onnea kuitenkin Piuhalle kakkossijasta!


Tässä meidän kuulumiset.

Okeiokei, eihän tää tähän lopu. Meille on vielä haaste Cairnien elämää- blogilta. Haasteessa on siis ideana laittaa saatujen adjektiivien tai verbien mukaisia kuvia. Lopulta kuuluu keksiä sanat ja haastaa ihmisiä. Meiän sanat olivat:
1. Ylpeä
2. Väsynyt
3. Iloinen
4. Mustasukkainen
5. leikkisä
6. Hepuloi
7.Piileskelee
8. Tervehtii
9. "laulaa"
10. löytää
  


1. Ylpeä


2. Väsynyt
3. Iloinen


4. Mustasukkainen
5. Leikkisä
6. Hepuloi



7. Piileskelee
8. Tervehtii
9. "Laulaa"
10. Löytää

Mun antamat sanat ovat:
1.Ihmettelee
2. Keskittyy
3. Yrittää
4. Haluaa
5. Onnistuu
6. Rento
7. Turhautunut
8.  Paha
9. Ei ole oma itsensä
10. Luovuttanut

Ja haastan 
Nemo&Rosa
Piuha, Sokka&Emma