Koska lenkit on kivoja.

Okei, mulla olisi tuola jemmassa pari aihepostaustakin, mutta en saa niitä millään valmiiksi, joten kuvia ja kuulumisia tällä kertaa. Ehkä mun piti viikonloppuna tehdä läksyjä, lukea kokeeseen, mutta kun piti valita, jäädäkö koulukirjojen ääreen, vai lähteäkö koirien ja kavereiden kanssa ihanaan kevätilmaan lenkille, niin tottakai mä jäin lukee kokeeseen. Tai siis, niin mun piti tehdä, mutta mä lähdin ulos, lauantaina Timin (melkein) ainoa uroskaveri, bordercollie Nemo omistajineen tuli tänne meille päin, ja lähdettiin sitten Ruutinkoskelle lenkille. Kaikki mitä Timi on käytöksestä kolmessa vuodessa oppinut, katosi sillä sekunnilla kun hypättiin pois bussista ja nähtiin Nemo ja Rosa.
 Tottakai myös mitä ihanimpana päivänä Ruutinkosken upeissa maastoissa oli myös paljon muutakin porukkaa, maastopyöräilijät, jotka on lähes suoraan meidän kuolema pysyi kuitenkin poissa Timin reitiltä. Tottakai kaikki muu kuitenkin kiinnosti, mutta pysyi Timi kuitenkin lopulta ihan hyvin kontrollissa (ja hihnassa myös!)
Käveltiin vajaan neljän tunnin lenkki, Nemo on elekieleltään tosi paljon samanlainen kuin Timppa, se on vähän niinku rauhallisempi versio Timistä?

Timi ja Nemo

"Mutta en jaksa enää kävellä, jos ryömin?"

Noh, ei me sitten sunnuntainakaan maltettu jäädä kotiin, vaan lähdettiin Rajasaareen yhden Timin auspai kaverin ja Dixien omistajan kanssa. Aikamme kun oltiin harhailtu (sellainen vajaa tunti), niin löydettiin paikan päällekin sitten.

 Rajasaari oli ihan yhtä ihana kuin muistin, ainut arveluttava asia oli heikot jäät, mutta kun rannalle pääsi, niin ne oli sulaneet rannasta, niin ettei koira sinne pääse putoamaan.  Tai toisella puolella saarta (kuvassa) jää oli rannasta vielä niin paksua, että koirat pystyi käveleen rannassa, eikä ne pidemmälle ollutkaan menossa. Toisella puolella oli taas rannasta sulaa, ja mikäli koira menikin jäälle, ja se petti, oli vesi ihan matalaa.

Sielä me oltiin melkein neljä tuntia, kuin lapset karkkikaupassa.

"No ei kai me nyt vielä lähdetä, kierretään tää vielä kerran!"

Kun oltiin sielä pari tuntia, sinne alkoi kerääntyä nöffejä varmaan toista kymmentä, ja se järkytti Timin mielen rauhaa aika syvästi. Timi nimittäin ei pidä itseään isommista koirista, eikä varsinkaan jos ne on tummia. (Rasisti!)

 Rajasaaressa taitaa aina olla paljon koiria. Lueskelin joitain arvosteluja paikasta, ja aika monessa sanottiin, että sielä huono puoli on, ettei kaikki aina tuu toimeen keskenään. No, ei varmasti tulekaan, mutta se on niin iso paikka, et kyllä sielä konflikteilta välttyy aika hyvin, kun koirat pääsee väistämään toisiaan, ja jos on epäsosiaalinen omistaja, niin ei tarvitse kaikkien ohikulkijoiden kanssa jäädä juttelemaan, kuten normaali puistossa melkeimpä täytyy. Lisäksi mietittiin, että pennun sosiaalistamiseen toi on aivan tosi hyvä paikka. 

Pongattiin sieltä yksi poikkeuksellisen iso shetlanninlammaskoira, joka oli lähes Timin ja Dixien kokoinen, se oli aika sympaattinen, ja meiän auspait leikki sen kanssa ihan  innoissaan.

Heitä jo!

Haen seeen!

Apua, kuinkas nyt...

Mä pelastan sut!

Tänne mä jään.

Tuleeko teillekin mieleen ne rannalla makaavat tuhatpäiset mursu laumat luontodokumenteista?

I'm comiing

Yhteiskuvien kermaa

Miksi se huutaa?

Yllätys haaste

Mitäh? Ihan sattumalta huomasin, että meidät oli jokunen päivä sitten haastettu! Ei siitä niin kovin kauaa ole kuin tein tällaisen samanlaisen, teempä nyt uudelleen.
Pidemmittä puheitta siis:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.                                           

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Vihaan ihmisiä, jotka eivät ole omasta mielestään massoja vaikka ovat niitä pahimmasta päästä.

2. En ole erityisen omistushaluinen, paitsi ruokaa kohtaan.

3. Teen kaikkea juuri sen verran että voin kertoa tekeväni sitä säännöllisesti, usein en juurikaan enempää.

4. En oikeastaan ole erityisen lahjakas oppilas, opettajat vaan tykkää musta ja saan siks hyviä numeroita. Sääli pisteitä.

5. Vihaan sitä että jollekin aloittelijalle annetaan liian hyvä koira, vaikka kuuluin itse juuri niihin ihmisiin.

6. Oon aika ristiriitainen ihminen.

7. Tykkään lenkeillä enemmän kun koirani.

8. Tykkään myös 'matkustella' ympäri Suomea.

9. En oo erityisen itsepäinen, ja pystyn tekemään kompromisseja.

10. Nauran myös huonoille, omille ja oudoille vitseille.

11. Vihaan kliseitä.

Vastaukset 11 kysymykseen:

1. Miksi koirat?

Koirat, koska on jännää, miten jonkun kanssa voi kuulua niin yhteen, ja sen lisäksi, että se on harrastuskaveri ja lenkki seuraa, se on himassa myös kokoajan läsnä, se kuuluu perheeseen.

2. Kuinka paljon lemmikin hoitamiseen tulisi panostaa?
Riippuu lemmikistä, eihän hamsterin hoitamiseen tarvitse luonnollisestikaan panostaa yhtä paljon kuin esim. hevosen hoitamiseen, mut mun mielestä siihen panostaa sopivasti, kun eläin on onnellinen ja tasapainoinen

3. Kuinka paljon lemmikin liikuntaan tulisi panostaa?
Niin paljon, että koira jaksais vielä etsiä nameja (tms. pieni aivotyöskentely) muttei enää keskittyä lelulla leikkimiseen.

4. Paras harrastus?

Agility, koska siinä on niin paljon erilaisia juttuja, aina voi kehittyä, lisäks siinä saa koiran lisäksi itekin liikuntaa, ja yleensä agilityporukat ei oo kovin sulkeutunutta väkeä toisinkuin esim. palveluspuolen ihmiset.

5. Mitä mieltä käyttö- & näyttölinjaisista koirista? 

Ei tietenkään ole hyvä asia, että joku rotu on jakautunut sillä tavalla. Mutta onhan se tietyssä mielessä ihan hyvä, käyttöihmiset jotka haluaa energiatynnyrin, joka ei väsy mistään, ja jolla ei ole niin paljoa turkkia, saavat sen, kun taas ihmiset jotka haluaa vain puunata koiriaan ja ravata näyttelyissä saavat sellaisen. Vaikka onhan se tuomarillekin vähän vaikeaa, ei käyttöjä voi verrata näyttöihin. Ja toisaalta ihminen joka haluaa puunattavan puudelin voisi ottaa jonkun siihen jalostetun rodun, eikä esim. näyttölinjaista bordercollieta. Ja mikäli näyttölinjaisuus menee siihen, että koiran terveys kärsii, se on aina huono juttu. Samoin käyttölinjaisuus, jos koiran luonne on pelkkää ADHD:ta. Joten tähänkin pitää just niitä kliseitä mukaillen sanoa, että kultainen keskitie on paras.

6. Kumman itse ottaisit?

Riippuu rodusta, mut vaikka show-linjaista sakemannia en ottaisi vaikka maksettaisiin. Toisaalta käyttölinjainen bordercolliekin olis ehkä vähän liikaa. Ehkä käyttölinjaisen kuitenkin.

7. Kuinka hyvin koirat pärjää yksinään (ilman laumaa)? Kuinka usein niiden tulisi tavata/leikkiä toisten koirien kanssa?

Ai koirat yleensä vai mun koira? Timi pärjää ihan hyvin mun koulupäivän ajan, ja käydään harvase päivä treffailemassa kavereita milloin missäkin. Mut on se vähän väärin, jos koira joutuu olemaan kahdeksan tuntia päivässä yksin, ja sitten pääsee hihna lenkille. Kyllä koiralla pitäis mun mielestä olla koira kavereita, joita nähdä vähintään pari kertaa viikossa. Tarvitseehan ihminenkin ihmisseuraa. Niin kai koirakin sitten koira seuraa.

8. Kuinka tuttua on turkinhoito? 

Ei erityisen tuttua, oma koira kun on tuollainen nakupelle. Enkä kyllä haluakaan mitään turkkirotua, en oo niitä ihmisiä jotka tykkää nyplätä koiran turkkia koko ajan.

9. Kuinka tärkeää koiralle on arkirytmi?

Aika tärkeää, jos, ja kun koira elää hetkessä,niin täytyyhän sen elää niinkuin tasapainossa, tietää mitä tulee seuraavaksi. Vaikka kai vaihtelukin välillä virkistää, kunhan perus asiat pysyy, varsinkin jos on vanhempi koira.

10. Mikä koiranruuassa on tärkeintä? Mitä ruokaa koirasi syöt?

Että mikä oli? Koirasi syöt, no en varmasti syö. Ja Timi syö Pedigreen Vital Protectionia, koiran ruoassa on varmaan tärkeintä, että eläin saa siitä kaiken tarvitsemansa, ja myös tykkää syödä sitä, sekä että sitä saa suhteellisen helposti. Varsinkin itsellä kun tuntuu pussi loppuvan ihan yht'äkkiä, olis vähän vaikeeta sit tilata jostain netistä ja odottaa monta päivää.

11. Mitä toivot tulevaisuudelta?

Vaikee kysymys, niinkuin kyllä kaikki muutkin. Hyvää opiskelupaikkaa, sen jälkeen hyvää työpaikkaa, varmaan perhettä jossain vaiheessa. Lapsista en niinkään tiedä. Ei mitään sen oudompaa, sori. Lähitulevaisuudessa sitä et pääsisin kisaamaan agilityssä vielä mahd. nopeesti, saisin ehkä toisen koiran jossain vaiheessa. Pääsisin ehkä kesäteatteriin kesätöihin. Sais vähän omaa rahaa. Ja tietty pysyä liikkeessä ja tavata uusia ihmisiä. Tavata tietty myös vanhoja tuttuja. Olla joutumatta sen suurempiin vaikeuksiin. Oikeastaan en enää tiedä mihin haluun opiskelemaan, toisaalta Kannuksen kennellinja olis kiva, mutten yhtään tiedä miksi muka sieltä voisin valmistua. Helsingin ilmaisulukio olis kiva, mutten tiedä riittääkö mun arvosanat sinne.

Tällä kertaa en haasta ketään, koska viimeks haastoin suunnilleen kaikki seuraamani blogit. Timi on vähän sairastellut, eikä olla päästy treffailemaan kavereita lähes ollenkaan, vasta nyt viikonloppuna päästiin metsälenkille, jeij! Kevät, is that you?

Kymmenen kultaista, tottista ja kavereita

En olekkaan tainnut edes mainita, mutta Lumi pyöräytti maailmaan kolme viikkoa sitten kymmenen pientä pentua.  Synnytys ei ollut sujunut ihan ongelmitta, ja lopulta, kun lapsivesistä oli parisen tuntia, eikä synnytys meinannut millään käynnistyä, päädyttiin Lumi sitten keisarileikkaamaan. Sieltä sitten tuli kuusi urosta ja neljä narttua, kaikki kuulemma tasakokoisia ja luonteisia, ei mun mielestä. Tasakokoisia ehkä, mutta kyllä luonteet ihan selvästi jo erottui, ajatella, että kolmen viikon ikäisistä pennuista kyllä näkee, millaisia ne on.
Varsinkin yksi niistä uroksista oli erityisen ponnekas ja yritti kerta toisensa jälkeen mongerrella pentulaatikosta ulos, eikä sylissäkään olisi millään tahtonut pysyä paikallaan. Nartuistakin näki ihan selvästi, kuinka yksi niistä mönki kaikkien päällä ja oli sylissä ihan omimmillaan, kun taas toinen istui kaikessa rauhassa keskellä laatikkoa odottaen, että joku ottaa syliin, johon voikin sitten nukahtaa. Viimeisin oli ehdottomasti mun suosikki.
 Ihmettelen vähän sitä kasvattajaa, että kuinka vähän se on niitä seurannut, jollei kerran nää luonteissa mitään eroja. Mutta oli niitä pentuja kyllä paljon, kymmenen kappaletta, voi herran pieksut Lumi! Neljä viikkoa, ja sitten Lumppa pääsee kotiin, samoin yksi niistä nartuista. En millään malttais odottaa, sillä mut on palkattu sinne henkilökohtaiseksi pennunhoitajaksi!

Ruoka aika

Ihana nalle oli.
Tää on muuten se narttu joka mönki kaikkien päällä ja oli ihan innoissaan sylissä.

Lettu

Päällimmäisenä se mun suosikki. Aika söpö kuva.



Uni tuli



Viime viikon sunnuntaina kun tultiin Turusta, jäätiin Kirkkonummelle treenailemaan lagotto Zinin ja porokoira Taikan sekä näiden omistajien kanssa tokoa ja leikittämään koiria. Taikalla oli juoksut just alkanu, ja olin varma ettei Timin treeneistä tule yhtään mitään. Aloitettiin paikallamakuulla, ja Timi pysyi siinä paremmin kuin koskaan. Se näytti vaan pöllämistyneeltä ja makasi paikallaan. En ottanu ollenkaan aikaa, mutta luulen että siinä meni ehkä pari- kolme minuuttia, eikä Timi noussut kertaakaan. Sitten jatkoin paikalla istumisella, ja sekin meni aika mallikkaasti. Me sitten alotettiin, ja aattelin et otan Timillä luoksetuloa, koska siitä Timi tykkää ja se on tokossa meillä aika varma. Ohjattu luoksari meni oikein hyvin, mutta sitten kun piti ottaa vauhti luoksetulo Timi ei tehnyt elettäkään tullakseen mun luo, jäi vaan ravaamaan ympäri kenttää korvat takana ja muutenkin vauhkon näköisenä. Mitä ihmettä? Eikä meinannut millään tulla, vaikka kuinka hihkuin ja juoksentelin ympäärinsä ja makasin maassa. Lopulta se kuitenkin tuli vähän vastahakoisesti, sitten otin ihan lyhyen ohjatun ja laitoin reunaan kiinni. Siinä se odotti suhteellisen kiltisti. Taikankin keskittyminen oli aluksi vähän hukassa, mutta löyty kuitenkin lopulta. Zinillä otettiin myös vauhtiluoksaria ja se ryntäskin ihan täyttä vauhtia Tinjan perään. Lopuks yritettiin ottaa vähän yhtäreitä ja muitakin kuvia, mutta se oli vähän toivotonta.

(c) Tinja Kari

Koirien motivaatio on tässä kuvassa kyllä ihan huipussaan, Zini ei edes halunnut pysyä paikallaan, ja tulla yhteiskuvaan tällasten typerysten kanssa.

Keskiviikkona treffailtiin kevät säässä meidän auspai kaveri Sofia. Sofi on kovin rauhallinen ja hyvä käytöksinen, toki jo melkein seitsemän vuoden ikäinenkin. Kuitenkin riittää tälläkin parivaljakolla vauhtia kun  pääsee vapaaksi.

Timi ja Sofi vauhdissa

Juomatauko

Sofi

Pesettekö muuten ikinä koirienne valjaita/pantoja/hihnoja/takkeja? Mä nimittäin yks päivä innostuin pesemään Timin valjaita ja heijastinliivin, kun oli niin kaunis päivä ja saa ulos roikkumaan. Siellähän sitten kuivuivat, ja puhdasta tuli. Nahkahihnaa en viitsinyt pestä, koska en tiiä mitä teen jos se kovettuu ihan koppuraksi. Joskus muistelisin jostain ruokaöljylstä olleen puhetta, mutta se kuulostaa kyllä vähän oudolta.

 

Ihanan keväisiä ilmoja on ollut, mutta tänään kun heräsi, niin oli ainakin kymmenen senttiä satanut lunta. Se siitä keväästä. 

Pääharrastuksena koirakaverit?

Haiskahtaa vähän treenimasennukselta? Mutta ei, me ollaan vaan löydetty uusi päälaji: kavereiden kanssa leikkiminen.
Keskiviikkona käytiin Tuomarinkartanon takana olevilla pelloilla juoksemassa collie Lunan ja auspai Dixien kanssa, sielä oli paljon muitakin koiria,muutki on ymmärtäneet Tuomarinkartanon upeet maisemat?
Käveltiin siinä sitä aidanvierustaa pitkin, ja yht'äkkiä sieltä vinttikoirarada toisesta päädystä näkyy juoksevan ainakin kolme isoa vinttikoiraa, pari whippettiä ja setteriä. Meidän kohdalle päästyään ne alkaa sitten räyhäämään sielä aidan takana, ja Timi sitten menee siihen mukaan. Lähdettiin siitä sitten pois  eikä siinä mitään, mut kun oltiin lähdössä pois, Timi meni taas räyhäämään niiden kanssa ja sai huuleensa haavan. Sen siitä saa!

Tätä mieltä Timi on keväästä.

 

Timi ja Luna. Lunski on niin ihana.

Timi ja Dixie.

Kevät on myös tullut ihan niin ettei mitään rajaa, meillä täällä etelässä ei ole enää yhtään lunta. Se ei kyllä haittaa, nähtiin se talvi jo! Nyt vaan äkkiä kesään, miettikää, hyttyisä, käärmeitä, punkkeja, ihanaa!



Timikin sitten kuitenkin nauttii keväästä

 Viikonloppuna lähdettiin  vähän kauemmas, nimittäin Kirkkonummelle lenkille porokoira Taikan ja sen omistajan kanssa. Timi ja Taika on ihan parhaita kavereita, niillä on niin  omat jutut. Yleensä Timi ei paini minkään koiran kanssa, mutta Taikan kanssa se kyllä painii. Pitkä lenkki rämmittiin sielä metsissä, ja kyllä koiraa väsytti kun päästiin kotiin.

Täyttä vauhtia eteenpäin.

Karhukallion Ice Fantasy "Taika"

Kielikuva

Yhteiskuva

Meillä ei ole mitään kisoja kalenterissa. Ehkä palveluskoirien erkkari toukokuussa. Viimeksi kun oltiin agilitytreeneissä meillä meni tosi hyvin! Yaay! Tänään on muuten ihanan aurinkoinen päivä, taitaa olla metsälenkin paikka. Jos saatais meidän bordercollie kaveri Pokakin omistajineen mukaan!

Vielä loppuun aussieiden leikkihetki