Mustavalkoiset liikkeellä

Täånäänkään ei maltettu jäädä kotiin homehtumaan, vaan lähdettiin kohti Espoota bordercollie Nemon ja Rosan kanssa lenkille. Timi ja Nemo on molemmat vähän alle kolmivuotiata uroksia (Ajatelkaa Timikin on jo niin iso, minne tää aika menee!) eli aika samanikäisiä, mut tuli onneks keskenään tosi hyvin toimeen, ei ihan leikkimään sentään alennuttu, mut ei myöskään kertaakaan äristy tms. ihanaa, et Timillä on myös joku uroskaveri! Käveltiin sielä sitten peltoa (ja jos mahdollista niin ainakin Nemo polkua) pitkin, siellä oli liikkeellä tosi paljon muitakin koiria, mutta niistä Timi ei onneksi yhden dopermannin ja pinserin lisäksi välittänyt, vaikkei mulla ollut edes palkkaa mukana! Olin aika ylpeä, tällaistä enemmän. Nemo on aika söpö bordercollie puikulapäineen ja pystyine korvineen! Kahden junan ja bussin vaihdot kävi yllättävän sukkelasti, vaikken ollut lähtiessäni yhtäkää aikataulua vilkaissut.

Se on kun on jäinen pelto ja vähän lunta niin...

Kai tää on Nemon ja Rosan ihan perus lenkki?

Komeat huiskuhännät molemmilla.

Kieli keskellä suuta tosiaan...

Rosa ja Timi

Timi

Pojat poseeraa

Ohimennen muuten kuulin että Jenna ja Inka olisivat olleet Hemulin kanssa mölliagilityissä sijoituksilla 4. ja 2. onnea molemmille!

Tässä vielä Inka ja Hemuli kesällä 2013 agilitaamassa. Hemun trimmi on lähes täydellinen!

Talvista liitelyä

Koko viikon on ollut ihan hulluja pakkaslukemia! Ihana ilma, mutta iavan liian kylmää pitkille lenkeille. Lumikin lähti meiltä maanantaina, ja sen jälkeen ollaan vietetty hiljaiseloa koko viikko, käyty hihnalenkeillä palelemassa, ja aivojumpattu kotona. Ei tällaistä kestä niin omat kuin koirankaan hermot! Löysin muuten Timiltä uuden intóhimon: piparitaikina. Eihän siinä mitään outoa sinänsä...Vai?
 Tänään pakkanen oli kuitenkin lauhtunut sen verran, että päätettiin kysyä meidän entisiä treenikavereita, walesinspringerspanieli Dooraa ja Sofiaa lenkille, lenkille ei tällä kertaa kuitenkaan menty, vaan lähdettiin Tattarinsuolla olevalle agilityhallille treenimään. (Siellä me oltiin Itsenäisyyspäivänä mätsärissä) Oli kyllä tosi nastaa nähdä, miten paljon Doora oli kasvanut ja kehittynyt tänä syksynä, kun ei olla nähty paljon yhtään! Timi ja Doora sai myös vähän leikkiä, ja koirat tuli mahtavasti toimeen kuten aina ennekin. Kamerakin oli taas matkassa mukana, ja ahkerassa käytössä.

Tää on aika söpö!

Tässä muuten tuo meidän treenimantteli minkä mainitsin jossain muinaisessa postauksessa, se on oikeesti tosi hyvä!

Toinen vaan on niin kuvauksellinen!

Sofia ja Timi

Mä niin tykkään tosta hyppy tyylistä :'D



Ihan hirveet loikat, ilman vauhtia kaksi 65cm rimaa peräkkäin, huh!

 

Perjantaina Lumilla on ultra, ja pääsen mukaan! Toivottavasti olisi pentuja tulossa, siltä se vahvasti kuulemma vaikuttaa! Apua, kuolen jännitykseen!

Haaste ja kuvia Ruutinkoskelta

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takasin haastamista.    

 

Minä:
1. Vihaan sotkua mutten pidä siivoamisesta.
2. Oon aikaansaamaton.
3. Nykyisenä rotuna aussie, tulevaisuudessa joku muu, tai sitten ei.
4. Rapsutan koiraani ihan liikaa.
5. Olen niitä ihmisiä, joita ei saisi mikään katse järkähtämään siitä asiasta, että koiralle ei anneta pöydästä herkkuja, ei vaikka mitä olisi.
6. Leijun mielelläni pienimmilläkin saavutuksilla.
7. Saan amatöörit luulemaan että olisin taitavakin, vaikka oikeesti oon keskiverron huonommalla puolella.

8. Kutsun Timiä vaan aniharvoin Timiksi, useimmiten jollain oudolla lempinimellä, tai sit ihan vaan (varsinkin vihaisena) pelkästään Koiraksi.

9. Oon tosi huono ruokkimaan koiraa säännöllisesti (Älä myönnä, älä tee sitä!)

10. Avaan yleensä koneen vaan päivittääkseni blogia.

11. Pidän yleensä kaikkii outoja välisanoja tyyliin "Nainai" tai "Badamp"
Kysymykset:1. Mikä on paras muistosi?

Se tunne, kun löysin sopivaan aikaan luovuttettavat aussiepennut Vantaalta, ja se jännitys kun äiti soitti kasvattajalle.

2. Mikä on pahin mokasi?

Voi ei en kehtaa edes kertoa... No varmaan se, kun naapureille oli tulossa vauva, ja mä kuulin että hauva, sitten kysyin, että minkä rotuinen. Pahinta oli se että sen lapsen isä on mustalainen.

3. Kadutko jotain mitä olet koirallesi tehnyt, mitä?

En mitään mitä oon tehnyt, vaan mitä oon jättänyt tekemättä.

4. Onko koirallasi/koirillasi liian paljon tavaroita?

No daa, ei tietenkään.

5. Kulkeeko koira paljon mukanasi?

Riippuu keiden kanssa meen, ei aina.

6. Onko sinulla paljon porukkaa lähipiirissä, jotka omistavat koiran?

Jonkun verran, sopivasti?

7. Hoidatko ikinä muiden koiria?

All the time

8. Oletko tehnyt ikinä eläinsuojelu ilmoitusta?

En, ja toivottavasti en tulekaan tekemään.

9. Oletko ikinä pettänyt kenenkään luottamusta?

Kuka ei olis? Toiset vaan enemmän ja toiset vähemmän.

10. Mistä haaveilet?

No just nyt siitä ettei mun tarvitsis lähtee iltalenkille ilman kuulokkeita.

11. Koulutitko koirasi aivan itse?

Kyllä, valitettavasti, kokonaan. Siltä osin kun se on koulutettu!

 

11 kysymystä haastetuille:

1. Jos asuisit erilaisessa ympäristössä, olisiko koirasi rotu tms. joku muu?

2. Mitä muuttaisit ulkonäössäsi, jos mitään?

3. Kirjoitatko useinkaan kirjeitä?

4. Mitä harrastat?

5. Millä ohjelmalla teet bannerisi?

6. Oletko enemmän se joka päättää mitä teette ystäienne kanssa vai se joka on hiljaa ja menee mukana mitä ikinä muut päättävätkään?

7. Viihdytkö enemmän kaksin vai porukassa?

8. Jos sinulla on useampi kuin yksi koira, ovatko ne saman, vai erirotuisia, miksi? Jos vain yksi miksi juuri se rotu?

9. Kauanko olet pitänyt blogia, jos katsot nyt ensimmäisiä postauksiasi, huomaatko kehitystä?

10. Miksi blogisi ososite on se kun on?

11.Minkä ikäisenä sait ensimmäisen koirasi, ja oliko se nyt myöhemmin ajateltuna järkevää hankkia koira vasta/jo silloin?

 

11 bloggaajaa jotka haastan:

1. Nellin blogi

2.Kiira ja kiharat

3.Team Lovely Lion
4. Minttu Viennetta

5.Nemoa etsimässä
6. Team Surkeuden huiput

7. Mollyn elämä ja teot
8. Koiran karvojen keskellä

9. Noutajapoika Rockyn seikkailut

10. Days of my life
11.Viuhtin blogi

Tämän haasteen meille tarjosi Cairnien elämää

Oltiin myös Ruutinkoskella lenkillä, ja sielä kamera sai kyytiä, tässä muutama otos:

Lumista ei oikein saanut hyviä kuvia, kun oli kokoajan niin lähellä. Timi sortui ärisemään parille pyöräilijälle, mut muita ei oikeastaan edes tavattu. Kommentit tulee muuten tietenkin kaikkien haastettujen blogiin.

Nyt tuli noutaja

Lumppa tytteli tuli meille pikaisten suunnitelmien muutosten johdosta hoitoon viikoksi. Jeij! En ookkaan Lumia nähnyt kunnolla pitkään aikaan.
Kamera ei kuitenkaan halua vissiinkään tehdä mun kanssa yhteistyötä, akku loppu, ei muistikorttia, liian pimeää... Vaikka on ollut aivan ihanat ilmat, vähän lunta, paljon pakkasta, ja aurinkoa. Oon joka päivä rynnännyt heti koulun jälkeen tuntikausiks jonnekin metsään rämpimään koirineni. Siitä oonkin sitten saanut kärsiä, sillä Timin takajalka on nyt sen verran rampa, ettei tänään päästy agilitytreeneihin. Voi pettymys.

Lumi on kerrassaan niin erilainen kuin Timi. Se roikkuu kokoajan ihan mun kintereillä, nukkuu vieressä, menee ihan sekaisin kun tuun kotiin. Timi on todellinen salonkileijona siihen verrattuna. Lenkeillä Lumi on tosin ihan mahtava, ei lähde minkään perään, ja tottelee kaikkia käskyjä. Pysyy muutenkin kokoajan lähellä.
Arvatkaahan vaan, ryntäsinkö mä tästä kaikesta hullaantuneena tiistai aamuna ennen kuutta koirien kanssa lenkille. Voi minua, mitä oikeen ajattelin? Kaikkiallahan on sysipimeetä, ja metsässä sai mennä ihan käsikopelolla.

Paras kuva oli tätä luokkaa...

...Ja valon määrä tätä luokkaa.

 Yritettiin myös väsätä jotakin kuvaus studiota parvekkeelle, kärräsin sinne lamput ja kaikki, mut oli vähän ahdasta, ja pimeetä, niin sieltä mitään mahti kuvia saanut, jotain kuitenkin, ja sisältä sai sitten parempia kuvia, niitä voisin tähän väliin ängetä.

Luttu ts.

Greenhill's Soul Rhapsody "Lumi"

Voi Timi...

...Etkö osaa jyrsiä luuta siististi?!

 

Tänä aamuna menin kouluun sen verran myöhemmin, että ehdin koirien kanssa lenkille vasta auringon noustessa. Sillon en ottanut kameraa mukaan, koska sellasia hetkiä on harvoin, ja niistä pitää nauttia, eikä vaan olla kamera kädessä räpsimässä kuvia, elää hetkessä, kuten sanotaan. On ihanaa vaan kävellä keskellä hiljaisuutta koirien nahistellessa jostain kepistä edessäpäin, kuulla kuinka lumi narskuu jaloissa, katsoo kuinka aurinko nousee, tuntee vaan kuinka pakkasta on ihan liikaa niin pitkälle lenkille. Ei nähdä ketään koko lenkin aikana. No ihan blogin takia (ja...No järkkärin) lähdin tänään kuitenkin kuvailemaan meidän Yötä ja Päivää vielä kun oli valoisaa, nauttikaa.

Lumi ja lumi

Raukka on köytetty puuhun.

Noutajastakin saatin joku peto!

 

Kisat seitsemässä tunnissa

Eilen oltiin siis agilityn epiksissä Riihimäellä, ainoot epäviralliset kisat noin sataan vuoteen pääkaupunki seudulla, pitänee siirtyä virallisiin!
Tultiin paikan päälle kutakuinkin ennen kahtatoista, koska ilmoituksessa luki "Ilmoittautuminen alkaa klo 11, kisat klo 12" Okei, no sep hyvä, päästään ajoissa kotiin ja kaikki. Suuren etsinnän jälkeen löydettiin hallille, joka oli suunnilleen keskellä ei mitään, kivi louhikkoo ja vähän teollisuusrakennuksia. Kisat alkoikin aika taulussaan mölliluokalla, ja ei siinä mitään, kunnes menin kysymään lähtölistaa. Mölliluokassa kahdeksankymmentä koirakkoa, joista suurimalla osalla oli vielä uusinta startit. Siis...Mitäh?! Arvion mukaan meidän luokka, avoin luokka, jossa oli 2-lk. rata, mikä sekin jo hermostutti mua, alkaisi vasta puolen neljän aikoihin, kun se sitten noin ikuisuuden kuluttua alkoi, mulle selvisi, että meidän luokassa on neljäkymmentä miniä, ja vähän päälle parikymmentä mediä. Sitten maksiluokasta vielä noin viisitoista koiraa ennen meitä. Timillä oli siis hauska päivä, koska halliin ei saanut suorittavien koirien lisäks olla kuin pari valmistautuvaa koirakkoa, ja niimpä koirat sai olla autoissa, tai, omistajat ulkona, miten vaan.
Hiukan ennen puolta kuutta ilmoitettiin maksien rataantutustuminen alkavaksi, rata oli simppeli, meille ainut, ja murskaava ongelma oli ylivoimaisesti kepit. Puolen päivää autossa istuttuaan ja uudessa hallissa, ei Timi mitenkään jaksanut keskittyy mihinkään niin typerään kuin kepit! Eikä oikeastaan, varsinkaan ensimmäisellä startilla, mihinkään muuhunkaan. Ekalla kierroksella unohdin itelleni nakin käteen, ja se häiritsi Timppaa vielä enemmän, voi pyhä isä mun kanssani.
Tuloksena siis:
Ensimmäinen startti, HYL
Toinen startti, 15 virhepistettä (Godness!) ajalla 53.37
Tuossa paperilappusessa missä meidän tulokset on, ei mainita mitään ihanne aikaan viittaavaa? Noh, kaikkea ei voi saada... Mutta, outoa. Oon oikeen tyytyväinen Timiin siihen nähden että oli kokonaan uudessa paikassa johon sai totutella noin viisi minuuttia, ja oli istunut koko päivän autossa.

Tuttujakin löytyi (Niinkuin jokapaikasta nykyään mun mielestä!) nimittäin Inka ja Tinja ilman koiriaan katsomassa meidän huikeaa suoritusta. Sekä myöskin Emma molempien koiriensa kanssa molemmissa luokissa, joista toisesta Piuha poimi 3. sijan! Onnea!

Niin vauhtia kuin sekoiluakin löytyi mölliluokasta vaikka muille jakaa!

Minä rataan tutustumisessa. Ilmeisesti yritän ohjata vauhdilla tai jotain, noh, se tyssää kyhyeen jos katsoo edellä olevaa.

Tänään mä oon selannu mun loputonta Koiramme-lehti arkistoa, ja varsinkin rotu esittelyjä. Sielä on ihan kummallisia rotuja esittelyssä, ja löysin vaan yhden kiinnostavan, kultaisesta noutajasta. Ei yhtään ykkösryhmän rotuesittelyä koko aikana, siis, heinäkuusta 2011 lähtien...Miksi?

Myös koiratanssi kärpänen puri mua kun puhuin mun kavereiden kanssa, ja Jenna oli ilmoittautunut jopa kilpailuun, niin päätin kerätä itseni, enkä jättää meidän kyseisen lajin historiaa yhteen ainoaan surkeaan nopeasti tehtyyn helppoon oudonnäköiseen koreografiaan. Koiratanssi, täältä me tullaan! Vauhtiin päästyäni suunnittelin jo meidän koreografiaan alun, ja musiikin, ja opetin Timille niitä temppuja, jotka on lähinnä sovellutettuja jo ennestään opetetuista, mutta myös pari ihan uutta, ei, älä tee sitä, muista, ei liian monta temppua kerralla opetettavaksi! Tänään ei Timikään käynyt muuten  muuta kuin metsälenkillä, jossa ei sieläkään edes päässyt irti!

Surkeuden surkeus

Meillä ei mene mikään putkeen. Siinä ei ole mitään poikkeuksellista, mutta se jaksaa harmittaa joka kerta!
 Varsinkin tänään agilitytreeneissä, uudessa ryhmässä. Aluksikaan rakas puhelimeni ei suostunut avaamaan tämän päivän ratakuvaa, ja sittenpähän menin ihan sokkona treeneihin, joista en tiennyt kuin ajan ja paikan. Oli ostettu se kaverin kanssa puoliksi foorumilta.
Kyseinen ryhmä on treenannut jo syksystä asti yhdessä, ja kaikki tunsi toisensa, paitsi mä. Mulla ei ollut edes rata suunnitelmaa, enkä voinut niin ollen auttaa radan rakentamisessa. Siinä sitten seisoskelin toimettomana, kunnes aidan toiselta puolelta alko kuuluu jotain epämääräistä louskutusta, aluksi en edes ymmärtänyt, et mitä tapahtuu. Timi. Vetänyt päänsä pannasta läpi, ja jotain kääpiösnautseria haastamassa siinä. Äiti vaan yritti jotain mietoa, millä ei ollut mitään vaikutusta. Mä olisin niin vaan halunnut vajota maan alle. Mitään sellaista ei kuitenkaan ollu vaihtoehdoissa, ja niimpä mä syöksyin hyvin vihaisena ja  äänekkäästi kiroillen häätämään koiraani pois siitä. Siinä vaiheessa paikalle oli ehtinyt jo koko treeniryhmä kouluttajineen. Sen kouluttajan ilme oli vähintäänkin epäuskoinen, riippuneeko sitten siitä, että joku koira yleensä teki sillä tavalla, että se yleensä oli mahdollista, siitä että mä syöksyin niin äänekkäästi sitä pois häätämään, yleensä että joku teini omisti sellaisen koiran, vai ihan vaan siitä ettei sellaista yleensä tapahdu.Timi antoi kuitenkin ihan kiltisti kiinni. Mä niin toivoin, ettei kukaan tulis puhumaan mulle, koska musta tuntui, että alkaisin itkeen hetkenä minä hyvänsä. Mitä vielä, tarkistettuaam, ettei sillä snautseri raukalle ollut tapahtunut mitään, se tuli mun ja Timin luo, ja sain jotain sössötettyy, ettei Timi agressiivinen ole, epävarma vaan. No, kai onkin, kun omistaja ei pysty kuin tiuskimaan, ja naputtelemaan ikkunalautaa hermostuneesti. Minä, vahva ja johdonmukainen, selvä johtaja.
"Jos sua stressaa, sä purat sen tosi helposti tohon koiraan" Se oli niin todenperäistä settiä, että meinasin alkaa uudelleen itkemään ihan itsesäälin vallassa.
Mut se kouluttaja oli kyllä muuten ihan mahtava, ei kylläkään päästy tekemään sitä rataa, mikä mua harmitti, vaan se kouluttaja halusi välttämättä pureutua meidän ongelmakohtiin. Niin, no niitähän riittää. Timi oli jo niin väsynyt, ettei malttanut keskittyä kunnolla, vaan arasteli jopa puomilla, johon se oikeesti on ihan hulluna ja rakastaa sitä ja yrittää joka välissä tunkee siihen, sain vielä pilattuu meidän alastulo kontaktinkin, ja se kouluttaja sai meistä ihan tosi sekavan kuvan. Herran tähden, huonoimmat treenit ikinä.
Noh, kahden viikon päästä uudelleen, kaipa se siitä. Pitää ihan oikeesti treenata palkkaamista, ja varsinkin kontaktia ja koiran hallintaa. Oltaisi edes päästy tekee se rata, niin olisi saanut nähdä Timistä sen kunnollisen agilitykiiturin, mutta ei, niin ei sitten.

Rakas mustavalkoinen piskin puolikkaani, sinustakin tulee vielä jonain sateisena päivänä kunnon koirakansalainen.

 

Kaikki kerrotava tällä kertaa ei kuitenkaan ole pelkkää epäonnistumista ja sekoilua, sillä eilen meidän fyssari tuli kotikäynnille, Timin siskon omistaja siis. Wiivikin tuli siis kyläilemään, ja Timi olikin siitä ihan innoissaan, Wiivi ei niinkään, kun joku epäilyttävä uros yrittää nuustella takapuolta ja leikittää mitä oudoimmilla leluilla. Sisko on luonteeltaan kyllä paljon rauhallisempi kuin Timi, Timi on tullut isäänsä, ja ovat hieman säheltäjiä molemmat, ero on kuitenkin siinä, että Jonni osaa käyttäytyä. Siinä sitten juoruiltiin mukava tovi, kunnes päästiin asiaan. Tällä kertaa Timi noli tosi rauhallisesti hierottavana, ja olin ylpeä toisesta.

Kyllä ne ihan sisaruksiksi tunnistaa jotten suorastaan sanoisi.

Wiivi nauttii rapsuista.

 

Uutena vuotena Timiä pelotti. Mitä ihmettä on tapahtunut, musta tuntuu, et Timin käytöstavat karkaa ja kaikkoaa iän myötä aina vaan enemmän ja enemmän meidän ulottuvilta, pois, kaukaisuuteen. Ei ammuttu raketteja, vaan sädetikkuja ja Timin mielipide niistä oli suunnilleen tämä...

 

HYVÄÄ JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2014 KAIKILLE!