Kuten jo viime postauksessa kerroin- siitäkin on ainakin neljä ikuisuutta, Timmen onnistui loukkaamaan jalkansa oikein kunnolla.
Aloitetaan siitä mihin jäätiin, alun voi lukea täällä. Vaikka aluksi kaikki näytti siltä, ei leikkaus ollut onnistunut. Neljän viikon kuluttua koira linkkasi yhä, eikä edistystä näyttänyt tapahtuvan. Varattiin aika samalle lääkärille, Timo Talviolle joka Timin oli leikannut (ensimmäinen virhe), hänhän kuitenkin tiesi Timin tilanteen.
Kohtuullisen nopean kokeilun jälkeen vika löytyi, leikkaus tosiaan oli epäonnistunut ja nivel liikkui asentoihin joihin sen ei kuuluisi liikkua. Lääkäri kertoi, ettei tämän leikkauksen epäonnistuminen todellakaan ollut yleistä. Hänen urallaan oli yksi aiempi tapaus.
Joulun alla Timi leikattiin uudelleen, ja alku näytti lupaavalta. Kahden viikon parantumisen jälkeen tarkastuksessa jalka lääkärin mukaan oli oikein hyvässä kunnossa, eikä fyssaria tarvittu. Uskoimme ammattilaista (toinen virhe). Viikot vierivät eteenpäin, mutta jalan parantuminen oli edelleen kuolettavan hidasta. Lääkärin ohje oli kuitenkin, että kävelylenkkejä metsässä ja ehkä portaita. Jumppaa ei kannattanut tai edes saanut tehdä. Fysioterapiakin oli turhasta maksamista. Ihan erikseen siitä kysyttiin.
Lopulta, kun jalka ei näyttänyt parantuvan ja koira yhä linkkasi kolmella tassulla, kasvattaja passitti meidät lääkärille. Eri lääkärille. Itäkeskuksen Animagissa lääkärillä oli enimmäkseen ikäviä uutisia. Toinenkin leikkaus oli osittain epäonnistunut, eikä Timistä enää tulisi ainakaan agilitykoiraa- jos koiraa ensinkään. Päätimme kuitenkin aloittaa fyssarilla käymisen, sillä toivoa vielä oli. Ensimmäinen fysioterapeuttimme Nina Sorvari kauhistui. Koira oli kiero kuin makaroni, sillä lihakset olivat toiselta puolelta lähes surkastuneet. Timillä ei kuitenkaan ollut jumeja, ja polven liikeradat olivat hyvät. Fyssari arveli, ettei polvi välttämättä ollutkaan rikki, vain kuntoutusta vailla. Meille annettiin hyvät kotijumppa ohjeet, ja Timin kunto parantui kuluvan kahden viikon aikana enemmän kuin kummankaan leikkauksen jälkeen yhteensä.
Nina kertoi, että kyseiseltä lääkäriltä oli aiemminkin tullut kuntouttamattomia leikkauspotilaita. Vanha mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että koirien fysioterapia on turhaa.
Sorvarilla pari kertaa käytyämme meidät patistettiin vesijuoksuterapiaan, kokeilemaan nopealla aikavälillä n. 5krt jos se tehoaisi.
Lopulta löysimme itsemme Malmilta. Vesijuoksu oli Timpan mielestä enemmän kuin epäilyttävää. Toinen ängettiin akvaarioon joka täyttyi vedellä ja jonka pohja liikkui. Ensimmäinen kerta meni kuitenkin ihan hyvin, seuraavaa aikaa sovittaessa kävikin ilmi, että fyssari jää kolmeksi viikoksi lomalle, eikä hänelle ole sijaista. Seuraava aika olisi vasta kuukauden päästä. No ei.
Päädyttiin Viikin Yliopistolliseen, paikka epäilytti Timiä (kuten kaikki aiemmatkin paikat tähän mennessä) mutta matto ei ollut niin järkyttävä kokemus. Fyssarin kanssa jutellessamme kävi ilmi, että Timi oli leikattu kahdesti jo käytöstä pois jätetyllä siimatekniikalla. Kaikki oli alun alkaen lähtenyt väärille urille.
Seuraava kerta Viikissä. Ortopedi tuli paikalle tekemään kuntoutussuunnitelmaa fyssarin kanssa. Timin tutkittuaan lääkärin ilme oli kerrassaan totinen, ellen luonnehtisi jopa tuimaksi. Sitten tämä kertoi tilanteen. Se oli huono. Nivel liikkui jälleen. Koira tarvitsisi uuden leikkauksen, mutta ottaen huomioon kuinka kauan koiran paraneminen on jo kestänyt, ja kuinka paljon rahaa siihen on mennyt, oli jo aiemmin päätetty, ettei Timiä enää leikata.
Ortopedi sanoi, ettei paljoa siinä tapauksessa ollut tehtävissä, Timiä voidaan kuntouttaa, ja se saattaa saada sillä lisää aikaa, mutta nivelrikon tullen kipu on jatkuva, ja silloin lopetus melkein ainoa vaihtoehto.
On niin kovin ironista, kun Timin loukkaannuttua ensimmäinen ajatukseni pellolla kykkiessäni oli, että onneksi ei ollut haava.Toinen ajatus joka päähäni tupsahti on jälkeenpäin katsoen ironian huippu:
"Nyt kun ajattelen näin, Timi varmaan joudutaan lopettamaan tämän takia."
Ihan totta. Ei näin.
En pysty uskomaan, että meillä on näin huono tuuri. Timo Talviota suositeltiin meille Herttoniemen Hertassa. Itse en pysty kyseistä lääkäriä parhaallakaan tahdolla suosittelemaan kenellekään. Timin elämä koostuu nyt lähinnä hihnalenkeistä, aivoleikeistä ja nukkumisesta. Lihas on vaihtunut läskiin, vaikka ruokamääriä on vähennetty. Mieli on silti iloinen, onneksi.
 |
| Timmen agiliitää viimeisiä kertoja. |
