Mustaa valkoisella: heinäkuuta 2014

Ollaan leireilty, mökkeilty, kisattu, kyläilty, ihailtu pentuja, loma on selvästi päässyt hiljaisen alun jälkeen vauhtiin.
Ja totta tosiaan, meidän reissu alkoi parila Turku-täyteisellä päivällä tädin luona entisen pääkaupungin keskustassa, lutattiin puiston pienessä uima-altaassa myöhään illalla, otettiin taidekuvia Mikaelinkirkolla, ja kulttuuriristeiltiin Aurajoen yli Förillä. Lopulta Timi jäi sinne hoitoon, kun suunnattiin huonosti ilmastoidussa mersussa takaisin kotiin.

Timi on oikeastaan aika landepaukku, vaikka oon luullu sitä ihan citykoiraksi. Sitä se esikaupunki teettää. Kokoajan hermostunut ja edestakaisin sinkoileva koira oli vähän yllätys, vaikkakin hermostuneempikin vois olla. Treenattiin Mikaelin puistossa vähän paikallamakuuta, mikä meni oikeastaan ihan siedettävästi.

Timin jäätyä, minä, villi ja vapaa ilman velvoitteita, kirmasin heti Emman ja cairni Mollyn seuraksi perämetsälään mökkeilemään. Viiden vuoden ikäinen Mölperi jota oon ennen ajatellu vähän vanhaksi osoitti ainoana koirana aivan uusia puolia itsestään.

Viimeisenä päivänä lähti jopa ilmo tottelevaisuuden nuorten suomenmestaruus- kisoihin.

Kylmä kesä näytti kyntensä, ja vei raesateen turvin sähköt mökistä (hetkeksi). Alkukantaisuuden tuntua.

Labradori Möy

Mölperi on kovin sympaattinen, joskaan ei kovin tulinen tapaus. Cairnit on aina aika sympaattisia. Musta vaan tuntuu, ettei niillä oo tarpeeks työmoottoria, mitä ite haluisin. Ihan mukavia keskiverto harrastuskoiria.

Molly on myös Emman junior handler koira, mut kun sain kokeilla, niin en kyllä osannut esittää. Koira haisteli maata, eikä seisonut paikallaan.

Seuraavat mielenkiintoiset ja Timiset tapahtumat sijoittuvatkin jo lähemmäs nykyhetkeä, kennelliiton tämän vuoden leiri, Haukkuhulina. Timi keskittyi koko leirin paremmin kuin viime vuonna, kun ei suostunut tekemään mitään. Oli tosi ihanaa, kavereita, koulutuksia. Agilityssä oli tylsiä treenejä, joista ei saanut oikein mitään irti, olivat niin alkeistasoisia. Siitä ehdoton miinus Kennelliitolle! Pitäis muistaa, että nuoretkin voi olla aika hyviä koiran ohjaajia, eivätkä ihan alkeistasoisia.

Tokossa oli kivoja ja vaihtelevan tasoisia treenejä, joista sai treenimotivaatiota ja vinkkejä, osaavat ohjaajat oli tietty myös tosi jees, meitä koulutti eritasoiset tokoharrastajat.

Ehdoton suosikki ja idoli oli gronttujensa Varjon ja Virkan kanssa harrastava ja kisaava Sanni Vanonen. Koirat (varsinkin Varjo) on aivan jäätävän upeita, ja Sanni on kiva ja positiivenen, eikä yhtään ylimielinen kouluttaja!

Rallytoko on lajinakin niin tylsä eikä yhtään omantuntuinen, että treenitkin meni vähän harhailuksi, kun ei itseäkään jaksa kiinnostaa moinen namien kanssa ympäriinsä pulaaminen. Jos joku sanoo koiransa olevan RTVA, ei saa kyllä ainakaan multa mitään arvostusta, ei se kerro koiran taidoista muuta kun että osaa keskitasoisesti seurata omistajaansa ja hihhuloida namien ja kehujen perässä. En tykkää, en tykkää...

Junior handler puolestaan on oikein hauskaa, mutta porukat tuntuu olevan järkyn umpioituneita, jos lajia haluaisi kunnolla aloittaa harrastaa.
"Jos on aloittelija ei kannata tulla valmennus viikonlopulle, koska voi viedä joltain aktiiviharrastajalta paikan."
Tosi raivostuttavaa.

Pk-lajeissa oli kivoja koulutuksia, jälkeä, hakua, ja esineruutua. Jälki meni tosi hyvin, esineruutu ja haku ihan perussetillä, tykkäsin kyllä!

Meiän näyttelypuudeli Näpsä

Ruuti

Leiri mätsäri:
BIS1 Novascotiannoutaja ja omistaja Liina Lindgren
BIS2 Sileäkarvainennoutaja Nemo ja Sanni Väyrynen
Tuomarina Kimmo Mustonen

Lappalaiset Ruuti ja Taika

Minä ja Timi junnutreeneissä
(c) Emma Karlsson

Timi ja Lyyli

Sekarotuinen pikkupiski Nelli

Leirin loputtua suunnattiin suoraan iskälle. Täällä suorastaan landetunnelmissa, Timi venäytti jalkansa metsälenkillä, ja olikin pari päivää sitten levossa. Sillä aikaa mä lähdin lätkimään. Lopulta löysin itseni junasta puhelin kädessä junassa, naputellen hermostuneesti käsinojaa. Pian pääsin perille. Pieni lagotto hyppää mun jalkaa vasten, Zini. Lopulta päästiin perille, käytiin uittamassa koiria, Lunaa ja Ziniä. Zini on hullu, se ui kokoajan.
Käytiin katsomassa myös aivan kerrassaan hurmaavaa Tinjan tutun koiraa, Lapista, huskylauman jaloista pelastettua bordercollien ja huskyn sekoitusta, laiminlyötynä ja laihana oli vajaa kuukausi sitten saapunut tänne etelään, ja siinä ajassa oli Varjo alkanut näyttää koiralta, arka oli edelleen. Aivan ihana, käytiin lenkillä, ja olin ihan varma, että kun koiran omistaja lähtee, niin koira sekoaa, ei seonnut. Se vaan käveli mun polven vieressä, ja kymmenen minuutin tuttavuuden jälkeen yritti ottaa jo kontaktia, eikä pelännyt edes viiden metrin päästä ohikiitävää junaa, Timi ois ollut siitä seuraavat kaksi päivää poissa tolaltaan, tää oli heti junan mentyä normalisoitui. Pikku eläin etsii kotia, arvatkaa tekeekö mieli.
Toki Timikin on aika epävarma, ettei arka koira olisi ehkä paras kumppani sille. Mut silti, se oli aivan mahtava, rakastuin.

"Hei hetkeksi vielä jää, me molemmat tiedetään,
ettei ei niin, ei tän pitänyt mennä niin,
juoksin mä silmät kii, mut sit mä törmäsin enkeliin"(c) Tinja Kari

Tuli kuvattua tietysti myös Tinjan koiria, kun käveltiin neljäsataa kilometriä hiekkarannalle.

Käytiin katsomassa myös neljää terrieri pentua, jotka olivat cairnterrierixborderterrieri, söpöjä, terrierimäisiä. Yksi uros, ja kolme narttua. Yksi narttu vapaana. Uros oli todellinen löllykkä, kaksi narttua oli tosi tulisia ja varmaan potentiaalisia harrastuksiin.Repi sukat hajalle, samoin varpaat. Todellisia sydäntenmurskaajia, pissaattoreja ja täystuhoja.

Sitten viimeiseen osuuteen. Nuorten tottelevaisuuden suomenmestaruus kisat Porissa. Tutuista mun ehdoton ennakkosuosikki belgianpaimenkoira malinois Esme joutui perumaan ilmaantuneen vesihännän vuoksi. Samoin aiemmin mainittu cairnterrieri Molly perui juoksujen takia. Mua niin harmittaa! Olisin tahtonut nähdä molempien suoritukset.

Paikalla oli kuitenkin belgianpaimenkoira tervueren Piuha jonka omistaja pääsee kisaamaan viimeistä vuotta nuorten kisoihin. Samoin kisoissa oli Jusu lainakoiransa valkkari Robin kanssa. Timin kanssa ollaan treenattu äärimmäisen vähän näitä kisoja varten, ja se näkyi. Luoksepäästävyys oli oikeen hyvä, paikkiksessa jännitysmomenttina toimi ohimenevät pyöräilijät. Ei lähtenyt. Viisi sekunttia jäljellä. Nousee istumaan, EEIIHH! Saatiin nolla, koska myös tuplakäsky alussa. Yksilöliikkeet oli tuho. Hirveellä vaivalla saatiin aikaan ekan seuruun perus asento. Koko seuruu olikin sitten pelkkää laahautumista, kontaktista puhumattakaan. Ei kiinnosta. Ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Ei ei ei. Vielä yks onneton innostamis yritys, ja sitten päätös keskeyttämisestä. Meille siis keskeytys ja 10p/200p kimalteleva alo0. Voi elämä, tää on niin Timiä. Onnea kuitenkin Piuhalle kakkossijasta!

Tässä meidän kuulumiset.

Okeiokei, eihän tää tähän lopu. Meille on vielä haaste Cairnien elämää- blogilta. Haasteessa on siis ideana laittaa saatujen adjektiivien tai verbien mukaisia kuvia. Lopulta kuuluu keksiä sanat ja haastaa ihmisiä. Meiän sanat olivat:

1. Ylpeä