Liebster blog

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, joilla on alle 200 seuraajaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

 

Ihanaa, kiitos Emmalle ja Rosalle jotka molemmat jätti tän haasteen mulle :3 Tässä vielä heidän molempien blogit:
Born to be Prima Molly&Emma
Nemoa etsimässä Nemo&Rosa

 Eli siis tässä viisi mun suosikki blogia:

 

1. Jenna ja hoidokit Jenna&Rodo

 

2.Noutajapoika Rockyn elämää Heidi&Rocky

 

3.Team Surkeuden Huiput Emma, Piuha&Sokka

 

4.Kendi The Possukoira Ella&Kendi

 

5.Australianpaimenkoira Duke, Vauhdikasta treenielämää Jenni Duke&Vety

 

Tässä mun mielestä nyt ehkä parhaat blogit, monta muutakin tosi hyvää tiedän, muttei tähän mahtunu/haaste on jo tehty :) Käykää kaikki ihmeessä kurkkaan noi blogit.

 

Turussa taas

Moikkamoi!

Ihan aluks on pakko sanoo, et junassa on aivan järjettömän laginen netti! Istun nimittäin just nyt Helsingin junassa Timin kanssa. Päätin päivittää tän blogin. Mun  jo muutenkin hidas kone lagii ainakin kolminkertasesti kun liikutaan kokoajan... Timi on viimeinkin ilmeisesti ymmärtänyt junailun idean, ja istuu jokseenkin kärsivän näköisenä tossa mun vieressä, mut hei, se on hiljaa, ja rauhallisesti. Mitäköhän nyt... Tää juna pysähty jonnekin ihan ´keskelle peltoa ilman mitään näkyvää syytä?

Välillä mä ihmettelen, kun musta tuntuu, ettei mun kärsivällisyys oo yhtään kasvanu näinä kahtena vuotena, vaikka luulis, kun koira on tollanen sekoilija. Kyllähän  mä tiedän ettei äänen korottaminen auta, mut se vaan tulee niin automaattisesti, samoin se, et otan Timä aika helposti niskasta kiinni, ja sanon sille suorat sanat, mut tänään, mä ymmärsin et oma sekoilu ei todellakaan auta, kun pysyy ite rauhallisena, ja sanoo vaan tiukasti "ei" niin se tehoaa paljon paremmin. Menetän ehkä vähän liian helposti malttini Timin kanssa, ja siinä jos jossain mulla on tekemistä. 

Tänä viikonloppuna ollaan siis oltu taas Turun maisemissa. Perjantaina junalla sinne, ja tänään takasin. Ajatella, et vuos sitten mä itekkin suunnilleen pelkäsin junia, koska äitillä on auto, niin en ollu julkisilla paljookaan liikkunu. Vasta tän vuoden aikana, ja nytkin lähinnä Timin takia, oon alkanu käyttää julkisia. Äh, outoa.

Iskän luona ei tehty mitään sen oudompaa, käytiin metsässä lenkillä, ja Timi oli oudon kiinnostunu kaikista hajuista, vähän liian kiinnostunu, ei se mihinkään oikeesti lähteny, mut kauemmas kun yleensä. Tässä vielä pari kuvaa kyseiseltä lenkiltä:

Ihan suorastaan odottaa mun seuraavaa käskyä.

Metsälenkin hurmaa

Koppi namista.

 

Kauniisti muokatut, eikö totta? :D

 

Outo mätsäri.

Eilen aamulla mä heräsin siihen ajatukseen, etten oo käynyt Timin kanssa missään kisoissa yms. pitkään, pitkään aikaan. Koirat.comista sitten katoin, ja löysin vielä samana päivänä hyvän mätsärin. Se oli Show Haun järjestämä, joten paikalla oli kamerat miehet välineineen. Porukkaa siellä ei kovinkaan paljoa ollut, koska ilmoitus et sellainen ees järjestetään oli tullu vasta viime viikolla, ja muutenkin Hesassa oli just kaks luultavasti isompaa mätsäriä. Kaikki alko tosi lupaavasti, Timi oli sika hyvin kuulolla, eikä sekoillu joka suuntaan, kuten yleensä. Siellä paikalla oli myös jonkun asteinen valokuvaus studio (missä mäkin lopulta kävin kuvauttaa Timin). Isoissa aikuisissa oli yhdeksän koiraa, siis ihan sika vähän. Vaan yks jäi ilman palkintoa.

Yht'äkkii joku nainen alko puhuu mikrofoniin, ja Timi vauhkoontu ihan kokonaan, se yritti mennä vaan pois päin niistä kovaäänisistä, ja vaan luimisteli korviaan, eikä siihen saanu enää mitään kontaktii. Pahaks onneks me oltiin ensimmäisinä kehässä, eikä Timi keskittyny yhtään, seisomisessa nojas vaan muhun ja ravissakin keuli vaan kokoajan, eli mentiin sinisiin. Sinisten kehään mennessä Timi oli jo vähän rauhottunu, ja loppuposeerauksessa sain sen jopa seisomaan nätisti, vähän oudossa kulmassa, mut kuitenkin. Ryhmäkehään ei menty kaikki kerralla, vaan pareittain, ja tuomari teki joitain muistiin panoja, joiden perusteella se sitten lopulta luetteli meille järjestyksen. SIN3, hyvä me. Siihen yhteistyöhön nähden, mitä me kehässä tehtiin, niin oisin luullu et ollaan se ainut joka jää ilman sijoitusta. Palkinnot ei ollu kovin kummoset, yks puolen kilon pussi Acanan ruokaa, ja toinen vähän pienempi jotain random-ruokaa, joka ilmeisesti Timin mielestä oli kuitenkin hyvää. Kyllä Timin kanssa tapahtumien kiertäminen kasvattaa luonnetta.

Tässä vielä palkintoposeeraus.

 

 

Tänään inspiroidun pesemään Timin. Mikään vesipeto toi koira ei kyllä ole, seiso kärsivän näkösenä seinään nojaten koko pesun ajan. Parasta taitaa sen mielestä olla kun pääsee puolkuivana puskemaan sohvaa ja seiniä ts. kuivaamaan itseään.

 

Vastapestyn vapaaseisotus.

Harottaako jalat ees? Ei.

Mikä ilme :D Tampio...

 

Seisoskelua

Moikkamoi!

Eli oon yrittäny saada Timistä kunnon seisomakuvaa taas vaihteeks, jokseenkin aika huonolla menestyksellä. Nyt mäkin ymmärrän miks koiralla on näyttelyistä T. Se on kiinni vaan ja ainoastaan siitä ettei raukka osaa esiintyä kosken sille sellasta oo ikinä kunnolla opettanu -.- Pitäiskö ehkä? :D Ihan vaikka kuvaamisen kannalta. Tässä kuitenkin 'onnistuneimmat' otokset:

Sittenkun vielä korvat ja häntä...

Kännykkälaatu mut parempi seisonta. Enää korvat.

 

Mutta koska toi seisominen oli noin hirveän hankalaa, niin otettiin sit pari vauhtikuvaakin. Ne onnistu jo paremmin. Timillä on ihan sikana energiaa. Onneks lokakuussa alkaa toko treenit (toivottavasti), jos tänä vuonna päästäis vielä niihin kisoihinkin, se kun oli tavoitteena. Mut nyt ne kuvat:

Edelleen ne korvat.

Lujaa luokse.

 

Kyllä noissa seisomakuvissa huomas eron myös taustassa. Syksy on tullu. Nää muut on otettu perjantaina, ja toi kännykkälaatunen tänään, ja siinä on ihan pikkusen enemmän lehtiä maassa. Voi ei... Innolla kurakelejä odotellen.

 

 

Liian mustavalkoista?

Musta on alkanu tuntuu, et monen koiraharrastajan meno on vähän liian totista, ja mustavalkoista. Mun mielestä siihen ei pitäis suhtautuu niin vakavasti.

Nyt, kahden vuoden jälkeen, musta tuntuu, et alan viimein löytää oman lähtökohtani tähän harrastukseen. Timi, ja tää koko harrastus on mulle tosi rakas, enkä luopuis siitä kovin helposti, muttei tää kuitenkaan oo mun koko elämä. Tottakai oon mun kavereidenkin kanssa, ja teen kaikkee mikä ei liity Timiin, tietysti Timin hyvinvointi on mulle tärkeetä, ja varsinkin, kun se riippuu täysin musta.

Mun tulevaisuuden suunnitelmat ei liity koiriin, ainakaan pääpainoisesti. Luultavasti mulla aina koiria kuitenkin tulee olemaan, mut en siihen liittyvää ammattia meinaa opiskella, enkä halua tienata aikuisena sillä. Luulen et silloin se muuttuis tosiaan liian totiseks. Ei oo varaa pitää ylimääräsiä koiria, ja menestys on tärkeetä. Ei. Se ei oo mun juttu. Haluun pitää sen sellasena rentouttavana ja hauskana puuhailuna, jossa menestys ei oo niin tärkeetä.

Takaisin nykyhetkeen. Mun mielestä myös välineillä brassailu on jokseenkin noloa. Ei se tee susta sen hienompaa koiraharrastajaa, jos on sata pantaa, ja 50 hihnaa. Parikin toimivaa riittää oikeen hyvin. Eiks koiran, ei välineiden, pitäis olla pääasia? Toki joskus on ihan hauskaa ostella uusia tarvikkeita yms. vaikkei niitä oikeestaan tarvitsis, mut silti.

Sori tuli vähän tällasta negatiivistä nyt tähän, ja pyydän anteeks kaikilta niiltä joilla tosiaan on vähän liikaa tarvikkeita ;)

Tänään Timi pääs pitkästä aikaa kunnolla metsälenkille, ja sen kyllä huomasi. Sen lisäks kävin Zoojattaressa (Mitä mä just puhuin) ja sieltä ostettiin Timille perusperus musta, puolikuristava nahkapanta, ja Kruusen ReHab mantteli, jota voi sit käyttää esim. agilityn alkulämppien jälkeen pitämään lihakset lämpiminä, ja muutenkin sadekelillä käytettäväks. Tietysti ois voinu ostaa myös sellasen BackOnTrack manttelin, mut toi oli aika paljon kevyempi, eikä siinä ollu sellasta ärsyttävän kahisevaa pintaa.

Tässä vielä jonkun verran kuvia tänään metsästä ja muutenkin:

Timi vauhdissa

Jaksoi hetken keskittyäkin

Mutkat suoriks.

Let's Go Show

Tänään postaus ilman Timiä.

Eli eli, tänään olin Hakunilassa Let's Go-showssa, tulin sinne ehkä noin 10.00, koska halusin nähdä Shelttejen arvostelun. Sitä sit seurailin puolisen tuntii, nuorissa uroksissa oli joku älyttömän ylikokoinen, keskivertoo vähän pienempää collieta muistuttava roan-uros (Vai mikä sen värityksen nimi on?) joka sai kuin saikin hylätyn. Ja niiden keskustelu meni suunnilleen näin "Ihan sika hyvin, se esiinty tosi upeesti" "Joo, saatiin se mitä haettiinkin, tiedettiin et tulee hylky koon takia, mut ihan kiva arvostelu". Öö okei...Kiva...Ette sit löytäny mitään pienempää (/halvempaa) näyttelyy mistä oisitte voinu hakee koirallenne arvostelun ja hylyn? Voi teitä ihmiset... Siel oli myös paljon tuttuja. Emman kanssa sielä seurattiin cairnien arvostelu, ja shoppailtiin. Katoin myös Elisan ja Reetta-collien kehän, josta tuli EH. Näin myös Julian, joka oli mun huonekaveri alkukesän leirillä. Aussieiden arvosteluu en jaksanu jäädä seuraamaan, koska se oli melkeen kaks tuntii myöhässä, ja sitten lähin kotiin. Tässä vähän kuvia:

Australianterriereiden ROP ja VSP

Cairnien arvostelua ei voinut missata.

Koko päivän lämpömittari pysy hellelukemissa, vaiks pitäis olla syksy!

Elisa ja Reeta juniori narttujen-kehän alussa.

Collieita oli paikalla 60 kappaletta.

Elisa ja Reetta vauhdissa.

Kevyet korvat

Yleiskatsaus näyttelypaikkaan :D

EH tuli...

Ja näihin vaatimattomiin ostoksiin meni rahaa melkein 40e

Millake's Charming Afeeca.

Cairnterriereitäkin oli mukana melkein 20.