Timppa ei oo ihan ok

Ei tosiaan. Viime kirjoituksessa oli agilitykausi alkamassa, ja näyttelykin lähestyi. Vaan ei lähesty enää. Ei niin montakaan päivää viimeisen postauksen jälkeen Timi- yks kaks pellolla juostessaan, katkaisi oikeasta takajalastaan eturistisiteet. No sitähän ei heti tietenkään huomattu, vaan diagnoosina oli vain "Pahat lihasruhjeet ja vähän sijoiltaan muljahtanut lonkka"- jonka piti parantua parissa viikossa. Minkään asteista edistystä ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan, ja lopulta päädyttiin ortopedin vastaanotolle, joka sitten ilman sen kummempaa mietiskelyä ilmoitti eturistisiteiden olevan poikki, ja vamman vaativan leikkaushoitoa.
Ihan tosi kivaa. Timi leikattiin seuraavalla viikolla onnistuneesti, ja nyt saikkua kestää vuoden vaihteeseen asti. Tähän asti pienen höpötyseläimen pääkoppa on kestänyt arvostusta herättävästi, vaikka kauluri onkin paholaisen kätyri.

Ei vaan Timillä- vaan myös mulla on ollut tylsää, kun lenkit on pieniä, eikä pääse ollenkaan kavereiden kanssa lenkkeilemään.

 Launtaina olin kuitenkin Lotta kultsun, Lotasta on siis kasvanut jo iso ja kaunis, kanssa Lahden pentunäyttelyssä. Sielä kunnioitettavan odotuksen jälkeen PEK3 KP ja kasvattaja luokan 2 ja KP. Viikon päästä suunnataan Jyväskylä KV:seen Lotan kanssa. Matkailu avartaa.

Greenhill's Born To Love PEK3 KP ja suhteellisen vapaamuotoinen palkintoposeeraus.
(c) Timo Telsavaara

Noh, koska kärsin kuitenkin treenikuumeesta, sain eilen Timin äidin lainaan.

 Silvi on niin lähellä Timiä, sen ulkonäkö, käytös, ja oikeastaan ihan kaikki. Ainoa ero on, että se on huomattavasti pienempi, vanhempi, narttu, ja rauhallisempi. Muuten kaikki naaman ilmeistä jalkojen tärinään oli kohdallaan. Häntä toki puuttui. Silvi on mahtava pieni eläin, joka rakastaa nakkeja ja huomiota.

Toko-Silvi

Taika ja Silvi, joka kärsii.