Tavoitteet 2013/2014

Mitä tämä on? Eihän tämä voi olla totta! Vuodeksi 2013 meillä oli maltilliset kolme tavoitetta, joista kaksi saavutettiin.

1. Saada näyttelyistä H
Se me korkattiin jo tammikuussa, Top Dog Showssa, että olin iloinen!

2. Päästä tokon virallisiin
No sinne ei sitten päästy, aina vaan jänistin ja jänistin, mutta mölleissä käytiin keväällä ihan kunnioitettavasti, ja yksi sijoituskin saatin! Daa!

3 Mennä agilityn mölleihin
Se me korkattiin kirkkaasti, moneen kertaan, ja kera sijoitustenkin!  Ei huono!

Se kaikki häpeä kun mietin sitä ylimitoitettua suunnitelmaa vuodelle 2012, siinä oli ainakin BH-koe, tokon ALO1 ja kilpailuoikeus avoimeen luokkaan, ja ties mitä! Olin niin pieni. Vuonna 2012 ei siis tavoitettu yhtään tavoitetta, siitä mulla onkin jäänyt vähän kammoja tavoitteista ja niiden asettamisesta, ja ne lähinnä stressaa mua, mutta, päätin tällekin vuodelle kuitenkin asettaa muutaman, niin toden- kuin tarunomaisenkin tavoitteen.

Timi, kun ymmärsi että mä aion taatusti hosua ympärillään sen typerän vehkeen, kameran kanssa koko loppu päivän.

 

Ja nyt, pyhästi luettelen teille kaikki tavoitteet jotka olen päättänyt seuraavalle, Timin kolmannelle elinvuodelle asettaa.

1. Remmikäytös ja vapaana olo kuntoon.

2. Agilityn viralliset, vähintäänkin hyppy luokka.

3. Autossa matkustaminen kuntoon

4. Kaikki muukin perseily kuriin.

5. Johonkin haku tai raunio treeniryhmään pääseminen.

 

Eli tänä tulevana vuonna mä olen päättänyt keskittyä aivan ylipaljon kaikkeen näinä ensimmäisenä kahtena vuotena unohtuneeseen peruskäytökseen. Sitä odotellessa.

 

Ja MITÄH? Ainiin, hyvää joulua meiltä vielä!

 

Me ollaan vietetty joulua rauhallisissa ja ruoan täyteisissä merkeissä! Sain uuden kameran, ja tästä lähin kuvat tulee onneksi olemaan hieman parempilaatuisia! Onnea on Canon EOS 1100D. Sillä olenkin piirittänyt Timiä jatkuvasti viimeisen vuorokauden ajan, ja se on koiran mielestä ihan syvältä!

 Play&Boy

Kun me ollaan molemmat herätty äidin kanssa, voi Timi katsoa tehtävänsä olevan suoritettu ja mennä nukkumaan.

Nakki ven... Pose

 

Aaton aattona käytiin Timin kanssa lähijunien viimeisellä pysähdyspaikalla, eli Karjaalla. Se oli myös mun rakkaan Canon IXUS 800IS:n viimeinen matka. Olin salaa iloinen. Sielä Timi kohtasi uusia daameja, collie Luna, ja lagotto romagnolo Zini (ja tietysti omistaja Tinja) Sielä sitten käytiin aluksi koirapuistossa, jossa oli myös muutama este, rengas ja tokohyppy. Saipahan niitäkin vähän treenattua. Luna oli niin kovin kuvauksellinen, että on useimmissa julkaisu kelpoisissa kuvissa.

Siis se tokoeste.

No on sillä lelu mut en mä sitä kato...

 

Lelu.

Zini

 

Sitten me päädyttiin seikkailemaan tuon suuren kaupungin, Karjaan, keskustaan, josta löytyi mun yllätykseks myös pieni kahvila, jonne sai tuoda koirat. Ei sellasia vaan helsingissä ole. Niimpä me sen jälkeen kun  oltiin jätetty kaikki kolme koiraa huutamaan pihalle, rymisteltiin sisälle,ja musta tuntuu, että enää meidän käynnin jälkeen sinne ei saa koiria tuoda. En ihan ole varma mitä henkilökunta ajatteli, kun koirat nuoli lautaset, mutta, noh, niin.

Lunski ja Zimppa.

 

Sen jälkeen kierreltiin hetki vielä BigCityKarjaassa (Mun on pakko kokoajan painottaa miten huisin iso paikkakunta se oli!) ja sitten mentiin tunniks asemarakennukseen odottelemaan kerran kolmessa tunnissa menevää lähijunaa saapuvaksi. Yritettiin ottaa vähän yhteiskuvia, mutta se jäi aika haaveeksi. Juna matka sujui yllättävän rauhallisesti, ja Timikin vain nukkui. Olin aika ylpeä pojasta!

Luna on kyllä ihan tajuttoman kuvauksellinen! Ja kaunis! Ja rauhallinen! Colliehan poseerasi kaikissa yhteiskuva yrityksissä kuin patsas, vaan Timi ja Zini ei pysyneet paikallaan.

Tinja, Zini ja Luna, sori toi sun ilme.

Katsokaa tota väristystä, blue merle valkoisin ja tan-merkein! Ah! Ja vääryys: Lunski on silti värivirheellinen.

 

 




 

 

4. Adventtipostaus+ Radanlukukoulutus

4. Adventtipostaus: Mun ja Timin ongelmat

Nyt valitsinkin aiheen, josta saisin loputtoman pitkän postauksen! Meillä nimittäin niitä ongelmia riittää.
 Suurin on ehkä kuitenkin muut koirat, jossei missään olisi muita koiria, niin meidän ura lähtis kyllä kummasti nousuun. No, niin ei kuitenkaan ole, ja jopa kadulla vastaan tulevat koirat saattaa tuottaa vaikeuksia, varsinkin jos Timi ulkoilee jonkun muun kuin mun kanssa. (Mitä se ei kylläkään kovin usein tee.) Nyt oon yrittänyt panostaa kaikista eniten muihin koiriin, ja niiden nätisti ohittamiseen. Ei se niinkään ole sellaista remmirähjäämistä, koska ei Timi ikinä päästä pihaustakaan, eikä se oo sillein vihainen, kunhan on innoissaan, ja no, Timiä isommat koirat on sille vähän kova pala purtavaksi, etenkin jos ne on tummia. Kauhea rasisti! Timi tulee ihan poikkeuksetta toimeen kaikkien narttujen kanssa, mutta uroksissa se ei tykkää kuin harvoista ja valituista.
Olin ihan oikeasti liian tietämätön, silloin kun sain Timin, en panostanut melkein ollenkaan peruskäytökseen, kun kaikki seuruut ja perusasennot oli vaan tärkeitä. Siinähän sitten korjailen peruskäytöksen "pieniä" puutteita aikuisiällä.
Toinen asia on autossa matkustaminen, huomaan pitäväni autossa hyvin matkustavia koiria suunnilleen jumalina tai jotain, Timi nimittäin piippaa autossa aina hitailla nopeuksilla, ja rauhoittuu vasta motarilla. Junassakin se kuolaa hermostuneesti vaan kokoajan.
Agilityssä Timi on ihan The Best, siinä meillä ei oo  ongelmia kuin mun ratamuistissa ja ohjauksessa. Haku on kanssa ihan Timin laji, vaikkakaan ei oikeesti sitä treenata missään kisamielessä, kunhan laitan joskus etsimään jotain tuttuja tai jotakin. En oo ikinä löytänyt mitään kunnon treeniryhmää, ja siihen se sit on jäänyt.
Tokossa Timin keskittyminen ei vaan yksinkertaisesti riitä, ja kun mä en osaa suunnitella ja tehdä treeneistä vaihtelevia, niin se on vähän sellaista ja tollaista.
Siinäpä ne suurimmat, toistaiseksi.

Radanlukukoulutus:
Tosiaan, torstaina oltiin Salossa radanlukukoulutuksessa, ratana oli joku 3-luokan rata, jossa oli järjettömän vaikee loppu. Muuten se oli tosi selkee ilman mitään kikkailuja. Mulle sieltä tarttui lähinnä neuvoiks, et käskyt tulee liian myöhään, ja kun koira kuitenkin suorittaa, niin voin jättää ne kokonaan pois, ja vaikka kehua. Kepit mentiin ihan ällistyttävän hyvin, ja nopeesti, ja luulen, et voidaan ihan hyvin mennä johonkin hypäriin keväämmällä. Keinun kanssa oli vähän epäröintiä, mikä oli ihan odotettavissa. Oltiin kotona lähempänä puolta yötä, ja edellä mainituista auto ongelmista huolimatta ei Timi hiiskunut mitään koko takaisin tulomatkan aikana. Oonkin nyt aika tylsä enkä laita mitään kuvaa tähän oheen. Olen puhunut.

3. Adventtipostaus: Koiran elämää +Helsinki Winner

3. Adventtipostaus: Koiran elämää
 Koiran elämää, kyllä, tosiaan. Mutta mitä se ihan oikeasti on. Jos sen koiran omistaa joku työssä käyvä yksin asuva aikuinen, jolla ei ole mitään mielenkiintoa tehdä, saatika harrastaa koiransa kanssa kuin remmilenkkeilyä, niin on se vähän kurjaa. Jos koira on vain seurana, ja sen kanssa käydään lenkillä kolmesti päivässä, eikä muuta, niin oon vähän sitä mieltä, ettei kannata edes ihmetellä, jos se tekee tuhoja.
Jos olisin koira, niin varmasti tekisin tylsyyteni niitä itsekin. Oikeastaan, oon huomannut, et jos ajattelen et mitä tekisin jos olisin koira (kyllä, mä oon miettinyt sitä) niin tekisin aika paljon asioita niinkuin Timi. Noh, eikö se niin mee, et sellainen koira millainen omistaja? Váikka, eihän koira oikeastaan ajattele samalla tavalla kuin ihminen. Tai siis, ei se inhimillistä. Tästäkin aiheesta saisi kyllä tosi pitkän postauksen, mutta siitä nyt luopukaamme. Kiitos, ja olen puhunut.

Helsinki Winner 15.12.2013

Tänään olin siis messukeskuksen Voittaja-näyttelyssä, lähdin sinne seitsemältä aamulta yhtien vinttikoiratuttujen kanssa, alunperin mun oli tarkoitus esittää ne koirat, mutta yhteisen maailmanrauhan ja luonnon tasapainon säilömiseksi en esittänytkään. Pääsin kuitenkin ilmaiseksi sisään Carloksen kanssa. Reiska ja Kake, eli Renzo ja Carlos.

Tiinan kanssa sielä sitten huinin, eipä mulla kehistä paljoa ollut tietoa, niitä oli ihan liikaa! Belgikehää seurailtiin hétki, ja agilitynäytöstä. Putkikilpailussa olikin pari tuttua, joten sitäkin seurailtiin. Mukaan tarttui vaan ihana Valioyksilö ruusuke. Himassa mulle tuli ihan kauhee olo. "Kato Timi sait ihanan ruusukkeen" Ei se sitä koiraa kiinnosta, ei oikeesti, sille ei oo mitään välii, mitä palkintohyllyssä on, onko mitään. Mä olen ainoa, eikö yhdessä tekeminen ole se pääasia, ei mitkään ruusukkeet. Hyvä oli, etten heittänyt moista ruusuketta suoraan roskiin. Tuola se kuitenkin pönöttää, täydentää vähäistä valikoimaamme noista palkinnoista.

Tuoretta juniorivoittajaa vähän ujostutti seistä pöydällä!

Carlos, ihana pieni vinttikoiran alku!

Piupau, Piuha ja myöhemmin putkikisan 4. sija.

Ryhtiä belgi kehällä.

Timi ja se kamala ruusuke!

2. adventtipostaus

Juoksuiset nartut:
Mä luulen että joka ikinen tietää, mikä oikein on juoksuinen narttu, joten siitä en ole alkamassa esitelmöimään. Vaan mielipiteeni niistä uroksen omistajana.

Ei nimittäin oo parhaallakaan tahdolla mitään ärsyttävämpää kuin juoksuinen narttu treeneissä, kisoissa, tai ihan missä vaan. Kun ottaa narttu koiran, pitää olla niinkuin jotenkin hyväksynyt sen, ettei pääse tapahtumiin/treeneihin yms. kun koiralla on juoksut.
  Just luin Koirat.comin match show-ilmoituksen kommenteista, miten sielä riideltiin, kun joku oli väkipakolla tulossa tapahtumaan juoksuisen narttunsa kanssa koska "Saahan viralliseenkin näyttelyyn tuoda juoksuisen nartun", totta, niin saa. Se on myös asia jota mä ihmettelen hyvin suuresti.
   Varma tapa saada kaikkien uros koirien omistajien halveksunta, on tulla treeneihin juoksuisella nartulla. Keväällä meidän treeneihin ilmestyi kultainen noutaja, jonka juoksut oli parhaimmillaan, eikä koko muu ryhmä pystynyt seuraavaan kolmeen viikkoon tekemään mitään, muut oli siis uroksia, ja sitten se yksi itsekäs naikkonen toi sen koiransa hallille kerta toisensa perään JUOKSUHOUSUISSA.
   Timi etenkin meni aivan toiminta kyvyttömäksi, ei siis tehnyt mitään, ei mitään. Kyllä oli multakin itku päästä siinä vaiheessa, kun se nainen, siis voitteko uskoa, sanoi mulle, että "Kyllä te mun mielestä kuuluisitte tuonne alkeisryhmän puolelle, kun täällä kuitenkin treenataan jo vähän tokoa, et koiran pitäis jotain osatakin"
Jos mä joskus hankin nartun, niin en varmasti, en ikinä, vie sitä minnekään juoksuisena, eihän se ole koirallekaan mukavaa. Mä en edes pysty kuvailemaan miten paljon se mua ärsyttää.

Itsenäisyys match show

Nyt juhlistakaamme Suomen 96 vuotista itsenäisyyttä sekä tätä kirjoitusta blogin viidentenäkymmenentenä tällä asian mukaisella lauseella!
Varoitus:
Tämä postaus saattaa sisältää omien blogitekstien piilomainontaa.

Tänään oltiin siis AKK (Akateeminen KarjaKerho):n järjestämässä match showssa Tattarisuolla. Alunperin mun oli tarkoitus mennä kyseiseen tapahtumaan lainakoiran kanssa, mutta kun sopivaa koiraa ei löytynyt, lähti kotoa tapahtumaan päin eräs australianpaimenpoika.
Tuttujakin löytyi, sillä paikan päällä oli leiriltä tuttu Elisa colliensa Reetan kanssa. Viimeks taidettiin nähdä Let's go Showssa, eli noin ikuisuus sitten.
Timi oli ihan kamalalla päällä, lieneeköhän johtua vähän liiasta energiasta. Se yritti sekoilla joka suuntaan ja kaikkien luo, ja mäkin olin hermoromahduksen partaalla. Kyllä se siitä kuitenkin rauhoittui, ja Reetan kehä vuoroon mennessä oli jo niin rauhallinen et saatoin laittaa häkkiin, niin sain kuvailtua Reetiksen kehän. Reetta sai kuitenkin sinisen mitä en ymmärtäny alkuunkaan, ja ryhmäkehässäkin tippui heti alkuunsa.

 Elisa ja Reetta pariarvostelussa.

 

 

Ja tässä vielä molemmat ryhmäkehästä.



Timin parina meillä oli ihan järkyttävän lyhyttä ravia kulkeva pinseri, joka oli myös...Aika innokas. Samoin kuin Timikin. Kesken ravia Timppa rupes peitsaamaan niin ettei oo moista ennen nähty, ei se ikinä peitsaa. Laukkaakin tais tulla jonkun verran. Tuomarin kommentti oli kuitenkin:
"Sit kun se ravaa se tekee sen oikein nätisti."
Siis niinä kolmena hetkenä joina se ravasi... No, punainen kuitenkin saatiin, en oo ihan varma miksi, mut kai siitä pitää vaan olla onnellinen. Kaikki muut jotka meni punaisiin oli kuitenkin kun suoraan jostain Maailman voittaja näyttelyn BIS-kehästä. Olin varma et tiputtaisiin ekoina. Mikään muu ei vaan ollut käytännöllisesti katsoen mahdollista. Ja mitä vielä, ryhmä kehässä meitä oli kehä täynnä, mut päästiin Timin kanssa toiselle kierrokselle. Sieltä sitten kylläkin tiputtiin hippulat vinkuen. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen pikku Timiin, joka niin urheasti sielä esiintyi!

Vähän pimeä kuva mut ainut tarkka ja sellainen, missä Timi seisoo niin et kehtaa ladata sen tänne!

Ravia, luulen. Tässä se taitaa parhaillaan peitsata.

Edessä minä ja Timi, häkissa Reetta, ja penkillä Elisa.

Eleganssia ryhmäkehässä.

Eleganssia tosiaan. Mulla on ihan ihmeellinen tyyli esittää Timiä. Pitäis esittää se joko kokonaan asetellen, tai sitten vapaasti, mut ei mitenkään joku niiden välimuoto et seison kumartuneena Timin ylle. Tässä ei nyt ollut yhtään sellaista kuvaa, mut esim. tammikuun Top Dog Showssa näkyy millä tavalla omitúisesti yleensä esitän Timin.

 

Räpsin myös aika paljon sekalaisia kuvia, joista saatte nauttia seuraavassa.

Mitä, mehän voitaisiin ihan hyvin muodostaa Team Kevyet Korvat.

Kyseinen Bordercollie oli meidän kanssa syksyllä treenaamassa tokoa. Ei tainnut muistaa meitä. SIN-

Tässä laadukkaassa otoksessa poseeraa Isojen aikuisten PUN2

Tollerin tassut

Mä en ihan voi ymmärtää, mutta tää patsaan lailla seisova aussie oli myös SIN-

 



Viestiä vai hakua? +1. Adventtipostaus

Joulukuu on alkanut, mutta lunta ei kyllä oo mun nähteni tullut hiutaleen hiutaletta!
En oo ihan varma, pitäiskö mun alottaa joku teemapostaus joulukalenteri, kun en kuitenkaan keksis joka päivälle kivaa aihetta, josta jaksaisin kunnollisen postauksen väsätä. Sit mietin, että voisin tehdä joka sunnuntai jonkunlaisen adventtipostauksen. Neljään kunnolliseen ja mielekkääsen teemapostaukseen mulla vois rahkeet riittääkin.

Pidemmittä puheitta, siis
 Ensimmäinen adventtipostaus: Junior Handler

Junnuista päätin nyt postata, koska aihe on itselleni aika kaukainen, ja vähän outo, mut musta tuntuu, et ihan jokaisella on jonkinlainen mielipide junior handlerista, niin puolesta kuin vastaankin. Mitä mä nään junnukehässä, no, lähinnä jakkupukuisia teinityttöjä, ja upeasti poseeraavia koiria.
Se tunne, kun match show, johon kaikki muut on tullut kanerva sentään verkkareissa ja hupparissa niin junior handler-kehässä on silti melkein kaikilla puolhame päällä.
Oma kokemus:
Itse oon ollu kerran lapsi&koira kehässä, jonka sitten voitinkin.
Erirotuisia koiria oon jonkun verran esittäny, päällimäisenä australianpaimenkoiran lisäksi on kultainen noutaja, jota oon jonkun verran rotukehissä handlannut. Sit oon kokeillu myös mm. cairnterrieriä, englanninsetteriä, cavalieria, ja jämptlanninpystykorvaa.
Nyt mua pyydettiin Messukeskuksen Voittajanäyttelyihin esittämään paria englanninvinttikoiraa, joiden kaa kokeilen miten yhteistyö sujuis ensi viikolla pariin otteeseen, ja jos hyvin, niin sitten pääsen esittämään ne. Myös samojedinkoiraa oon kokeillu, ja kyseisen yksilön kanssa olis keväällä tarkotus ainakin pari näyttelyä käydä.
Nuo ei kyllä parhaallakaan tahdolla ole sellaista Junior Handleria, koska rotukehissä oon ollut.
Virallisissa junnukehissä en oo kertaakaan ollut, en nyt tiedä, jos vielä vanhuusvuosillani lajista innostun, mut vähän kyllä epäilen. Ensinnäkään musta ei olisi ilmoittautumaan kehään, johon mulla ei valmiiksi oo koiraa, vaan joka pitäis etsiä paikan päältä. Eihän kukaan ees antais mulle koiraansa, tai, en mä ainakaan antaisi Timiä. (Huomatkaa mikä luottamus koiraihmisten hyväntahtoisuuteen)

Kuka harrastaa lajia?:
Useimmiten kehissä näkyy vaan siististi pukeutuneita ja laitettuja teinityttöjä. Koskaan, siis koskaan, en ole nähnyt yhtäkään poikaa junnukehässä. Lajin harrastajat puolustaa kyllä lajia kynsin hampain, eikä kukaan nää mitään outoa siinä, että kehässä olevia koirakkoja yhdistää pelkästään esittäjien ikä. Tavallaan mulla ei ole mitään lajia vastaan, mut ymärrän kyllä jos joillain on. Onhan toisaalta ihan mukavaa esittää muiden koiria, mut itse teen sen kyllä mielummin rotukehässä, joissa ei katsota koiran esittämistaitoa, vaan koiran rakennetta ja oikeesti koiraa. Useimilla menestyneillä junior handlereilla on menestys noussut ainakin vähän päähän. Onhan menestys sun omaa ansiotas! Osaat katsos esittää koiran niin hyvin! Kertokaahan oma (eriävä) mielipiteenne kommentteihin!

Kuulumiset:
Noh, tultiin perjantaina pienten vastoinkäymisten kautta (bussista myöhästyminen - junasta myöhästyminen) kuitenkin iskälle, ja tänne piti sataa lunta, niin eilen kuin tänäänkin, mitä vielä! Täällä on satanut silkkaa vettä, ja ehkä aavistus räntää.

Eilen käytiin kuitenkin metsälenkillä, ja siellä leikittiin pitkästä aikaa sitä, että iskä jättäytyy jonnekin polun varteen, ja mä jatkan itsekseni puhuen matkaa, Timi ei yleensä heti huomaa, et iskä on jääny jonnekin, mut sit kun huomaa, niin usutan sen etsimään iskän, ja lähen ite juoksemaan toiseen suuntaan piiloon. Löydettyään iskän, Timi lähtee etsimään takasin mua, iskää se ei siis ilmaise mitenkään. Noh, mikäli mä olen ehtinyt tossa ajassa piiloon (enkä juoksentele rämistellen vielä pitkin metsää jolloin mut on yli helppo löytää) niin Timi etsii mut, ja ilmaisee käymällä maahan. Haukkumaan en oo sitä vielä saanut. Sen jälkeen mä käsken sen uudelleen etsimään iskää, joka sillä välin on siellä toisessa suunnassa vaihtanut paikkaa, sen uudelleen löydettyään se lähtee takaisin etsimään mua, ja mä oon sillä välin vaihtanut paikkaa. Ja tolla tavalla me sitten jatketaan jonkun aikaa, kunnes, no, en mä tiedä, sit kun ei enää jaksa. Timi kyllä tekis tota varmaan koko päivän. Samalla tuo käy ihan hyvänä leikkihaku treeninä, ja samalla siinä on jotain viestin jäänteitä.

Tänään me suunnataan takaisin kohti Helsinkiä!

Tässä vielä minä ja Timi metsällä. Nää iskän kännyllä otetut, en ikinä malta olla muokkaamatta näitä! Tässäkin professional tarkennus ja värit! Nää tulee vaan hermostuttavan pieninä...

 

Tein myös uuden (ja ensimmäisen!) bannerin, tässä se on!

Jos saisin sen liitettyy vaikka tonne minne se kuuluu!