Ylpeä koirastaan

Kaikki tiedätte sen tunteen, kun koira käyttäytyy hyvin, ja sitä ei tarvii hävetä. Toisille se on ehkä vähän tutumpi tunne kuin toisille, mut joskus niin väistämättä käy, joko jostain koiran mielen oikusta, tai ihan vaan koska koira osaa käyttäytyä.
Niin arjessa kuin harrastuksissakin, meiän kohdalla ne harvat hetket yleensä sattuu harrastusten kohdalle.

Eilen kuitenkin koin sellaisen mieltä hivelevän hetken kun yhdestä risteyksestätuli westie, joka innostui Timistä aivan suunnattoman paljon, ja roikkua remmissään takaperin koko sen matkan kun kuljettiin niiden takana, ja mitä Timi teki, ei mitään, ei varmaan edes viitsinyt kiinnostua moisesta sählääjästä! Tällasta enemmän!

Tää oli tällainen tosi lyhyt, nyt loppuun vielä yksi ihana syyskuva, mitä en oo saanu ahdattuu yhteenkään postaukseen.