Nyt tuli noutaja

Lumppa tytteli tuli meille pikaisten suunnitelmien muutosten johdosta hoitoon viikoksi. Jeij! En ookkaan Lumia nähnyt kunnolla pitkään aikaan.
Kamera ei kuitenkaan halua vissiinkään tehdä mun kanssa yhteistyötä, akku loppu, ei muistikorttia, liian pimeää... Vaikka on ollut aivan ihanat ilmat, vähän lunta, paljon pakkasta, ja aurinkoa. Oon joka päivä rynnännyt heti koulun jälkeen tuntikausiks jonnekin metsään rämpimään koirineni. Siitä oonkin sitten saanut kärsiä, sillä Timin takajalka on nyt sen verran rampa, ettei tänään päästy agilitytreeneihin. Voi pettymys.

Lumi on kerrassaan niin erilainen kuin Timi. Se roikkuu kokoajan ihan mun kintereillä, nukkuu vieressä, menee ihan sekaisin kun tuun kotiin. Timi on todellinen salonkileijona siihen verrattuna. Lenkeillä Lumi on tosin ihan mahtava, ei lähde minkään perään, ja tottelee kaikkia käskyjä. Pysyy muutenkin kokoajan lähellä.
Arvatkaahan vaan, ryntäsinkö mä tästä kaikesta hullaantuneena tiistai aamuna ennen kuutta koirien kanssa lenkille. Voi minua, mitä oikeen ajattelin? Kaikkiallahan on sysipimeetä, ja metsässä sai mennä ihan käsikopelolla.

Paras kuva oli tätä luokkaa...

...Ja valon määrä tätä luokkaa.

 Yritettiin myös väsätä jotakin kuvaus studiota parvekkeelle, kärräsin sinne lamput ja kaikki, mut oli vähän ahdasta, ja pimeetä, niin sieltä mitään mahti kuvia saanut, jotain kuitenkin, ja sisältä sai sitten parempia kuvia, niitä voisin tähän väliin ängetä.

Luttu ts.

Greenhill's Soul Rhapsody "Lumi"

Voi Timi...

...Etkö osaa jyrsiä luuta siististi?!

 

Tänä aamuna menin kouluun sen verran myöhemmin, että ehdin koirien kanssa lenkille vasta auringon noustessa. Sillon en ottanut kameraa mukaan, koska sellasia hetkiä on harvoin, ja niistä pitää nauttia, eikä vaan olla kamera kädessä räpsimässä kuvia, elää hetkessä, kuten sanotaan. On ihanaa vaan kävellä keskellä hiljaisuutta koirien nahistellessa jostain kepistä edessäpäin, kuulla kuinka lumi narskuu jaloissa, katsoo kuinka aurinko nousee, tuntee vaan kuinka pakkasta on ihan liikaa niin pitkälle lenkille. Ei nähdä ketään koko lenkin aikana. No ihan blogin takia (ja...No järkkärin) lähdin tänään kuitenkin kuvailemaan meidän Yötä ja Päivää vielä kun oli valoisaa, nauttikaa.

Lumi ja lumi

Raukka on köytetty puuhun.

Noutajastakin saatin joku peto!