Kymmenen kultaista, tottista ja kavereita

En olekkaan tainnut edes mainita, mutta Lumi pyöräytti maailmaan kolme viikkoa sitten kymmenen pientä pentua.  Synnytys ei ollut sujunut ihan ongelmitta, ja lopulta, kun lapsivesistä oli parisen tuntia, eikä synnytys meinannut millään käynnistyä, päädyttiin Lumi sitten keisarileikkaamaan. Sieltä sitten tuli kuusi urosta ja neljä narttua, kaikki kuulemma tasakokoisia ja luonteisia, ei mun mielestä. Tasakokoisia ehkä, mutta kyllä luonteet ihan selvästi jo erottui, ajatella, että kolmen viikon ikäisistä pennuista kyllä näkee, millaisia ne on.
Varsinkin yksi niistä uroksista oli erityisen ponnekas ja yritti kerta toisensa jälkeen mongerrella pentulaatikosta ulos, eikä sylissäkään olisi millään tahtonut pysyä paikallaan. Nartuistakin näki ihan selvästi, kuinka yksi niistä mönki kaikkien päällä ja oli sylissä ihan omimmillaan, kun taas toinen istui kaikessa rauhassa keskellä laatikkoa odottaen, että joku ottaa syliin, johon voikin sitten nukahtaa. Viimeisin oli ehdottomasti mun suosikki.
 Ihmettelen vähän sitä kasvattajaa, että kuinka vähän se on niitä seurannut, jollei kerran nää luonteissa mitään eroja. Mutta oli niitä pentuja kyllä paljon, kymmenen kappaletta, voi herran pieksut Lumi! Neljä viikkoa, ja sitten Lumppa pääsee kotiin, samoin yksi niistä nartuista. En millään malttais odottaa, sillä mut on palkattu sinne henkilökohtaiseksi pennunhoitajaksi!

Ruoka aika

Ihana nalle oli.
Tää on muuten se narttu joka mönki kaikkien päällä ja oli ihan innoissaan sylissä.

Lettu

Päällimmäisenä se mun suosikki. Aika söpö kuva.



Uni tuli



Viime viikon sunnuntaina kun tultiin Turusta, jäätiin Kirkkonummelle treenailemaan lagotto Zinin ja porokoira Taikan sekä näiden omistajien kanssa tokoa ja leikittämään koiria. Taikalla oli juoksut just alkanu, ja olin varma ettei Timin treeneistä tule yhtään mitään. Aloitettiin paikallamakuulla, ja Timi pysyi siinä paremmin kuin koskaan. Se näytti vaan pöllämistyneeltä ja makasi paikallaan. En ottanu ollenkaan aikaa, mutta luulen että siinä meni ehkä pari- kolme minuuttia, eikä Timi noussut kertaakaan. Sitten jatkoin paikalla istumisella, ja sekin meni aika mallikkaasti. Me sitten alotettiin, ja aattelin et otan Timillä luoksetuloa, koska siitä Timi tykkää ja se on tokossa meillä aika varma. Ohjattu luoksari meni oikein hyvin, mutta sitten kun piti ottaa vauhti luoksetulo Timi ei tehnyt elettäkään tullakseen mun luo, jäi vaan ravaamaan ympäri kenttää korvat takana ja muutenkin vauhkon näköisenä. Mitä ihmettä? Eikä meinannut millään tulla, vaikka kuinka hihkuin ja juoksentelin ympäärinsä ja makasin maassa. Lopulta se kuitenkin tuli vähän vastahakoisesti, sitten otin ihan lyhyen ohjatun ja laitoin reunaan kiinni. Siinä se odotti suhteellisen kiltisti. Taikankin keskittyminen oli aluksi vähän hukassa, mutta löyty kuitenkin lopulta. Zinillä otettiin myös vauhtiluoksaria ja se ryntäskin ihan täyttä vauhtia Tinjan perään. Lopuks yritettiin ottaa vähän yhtäreitä ja muitakin kuvia, mutta se oli vähän toivotonta.

(c) Tinja Kari

Koirien motivaatio on tässä kuvassa kyllä ihan huipussaan, Zini ei edes halunnut pysyä paikallaan, ja tulla yhteiskuvaan tällasten typerysten kanssa.

Keskiviikkona treffailtiin kevät säässä meidän auspai kaveri Sofia. Sofi on kovin rauhallinen ja hyvä käytöksinen, toki jo melkein seitsemän vuoden ikäinenkin. Kuitenkin riittää tälläkin parivaljakolla vauhtia kun  pääsee vapaaksi.

Timi ja Sofi vauhdissa

Juomatauko

Sofi

Pesettekö muuten ikinä koirienne valjaita/pantoja/hihnoja/takkeja? Mä nimittäin yks päivä innostuin pesemään Timin valjaita ja heijastinliivin, kun oli niin kaunis päivä ja saa ulos roikkumaan. Siellähän sitten kuivuivat, ja puhdasta tuli. Nahkahihnaa en viitsinyt pestä, koska en tiiä mitä teen jos se kovettuu ihan koppuraksi. Joskus muistelisin jostain ruokaöljylstä olleen puhetta, mutta se kuulostaa kyllä vähän oudolta.

 

Ihanan keväisiä ilmoja on ollut, mutta tänään kun heräsi, niin oli ainakin kymmenen senttiä satanut lunta. Se siitä keväästä.