Mustaa valkoisella: Koska lenkit on kivoja.

Okei, mulla olisi tuola jemmassa pari aihepostaustakin, mutta en saa niitä millään valmiiksi, joten kuvia ja kuulumisia tällä kertaa. Ehkä mun piti viikonloppuna tehdä läksyjä, lukea kokeeseen, mutta kun piti valita, jäädäkö koulukirjojen ääreen, vai lähteäkö koirien ja kavereiden kanssa ihanaan kevätilmaan lenkille, niin tottakai mä jäin lukee kokeeseen. Tai siis, niin mun piti tehdä, mutta mä lähdin ulos, lauantaina Timin (melkein) ainoa uroskaveri, bordercollie Nemo omistajineen tuli tänne meille päin, ja lähdettiin sitten Ruutinkoskelle lenkille. Kaikki mitä Timi on käytöksestä kolmessa vuodessa oppinut, katosi sillä sekunnilla kun hypättiin pois bussista ja nähtiin Nemo ja Rosa.
Tottakai myös mitä ihanimpana päivänä Ruutinkosken upeissa maastoissa oli myös paljon muutakin porukkaa, maastopyöräilijät, jotka on lähes suoraan meidän kuolema pysyi kuitenkin poissa Timin reitiltä. Tottakai kaikki muu kuitenkin kiinnosti, mutta pysyi Timi kuitenkin lopulta ihan hyvin kontrollissa (ja hihnassa myös!)
Käveltiin vajaan neljän tunnin lenkki, Nemo on elekieleltään tosi paljon samanlainen kuin Timppa, se on vähän niinku rauhallisempi versio Timistä?

Timi ja Nemo

"Mutta en jaksa enää kävellä, jos ryömin?"

Noh, ei me sitten sunnuntainakaan maltettu jäädä kotiin, vaan lähdettiin Rajasaareen yhden Timin auspai kaverin ja Dixien omistajan kanssa. Aikamme kun oltiin harhailtu (sellainen vajaa tunti), niin löydettiin paikan päällekin sitten.

Rajasaari oli ihan yhtä ihana kuin muistin, ainut arveluttava asia oli heikot jäät, mutta kun rannalle pääsi, niin ne oli sulaneet rannasta, niin ettei koira sinne pääse putoamaan. Tai toisella puolella saarta (kuvassa) jää oli rannasta vielä niin paksua, että koirat pystyi käveleen rannassa, eikä ne pidemmälle ollutkaan menossa. Toisella puolella oli taas rannasta sulaa, ja mikäli koira menikin jäälle, ja se petti, oli vesi ihan matalaa.

Sielä me oltiin melkein neljä tuntia, kuin lapset karkkikaupassa.

"No ei kai me nyt vielä lähdetä, kierretään tää vielä kerran!"

Kun oltiin sielä pari tuntia, sinne alkoi kerääntyä nöffejä varmaan toista kymmentä, ja se järkytti Timin mielen rauhaa aika syvästi. Timi nimittäin ei pidä itseään isommista koirista, eikä varsinkaan jos ne on tummia. (Rasisti!)

Rajasaaressa taitaa aina olla paljon koiria. Lueskelin joitain arvosteluja paikasta, ja aika monessa sanottiin, että sielä huono puoli on, ettei kaikki aina tuu toimeen keskenään. No, ei varmasti tulekaan, mutta se on niin iso paikka, et kyllä sielä konflikteilta välttyy aika hyvin, kun koirat pääsee väistämään toisiaan, ja jos on epäsosiaalinen omistaja, niin ei tarvitse kaikkien ohikulkijoiden kanssa jäädä juttelemaan, kuten normaali puistossa melkeimpä täytyy. Lisäksi mietittiin, että pennun sosiaalistamiseen toi on aivan tosi hyvä paikka.

Pongattiin sieltä yksi poikkeuksellisen iso shetlanninlammaskoira, joka oli lähes Timin ja Dixien kokoinen, se oli aika sympaattinen, ja meiän auspait leikki sen kanssa ihan innoissaan.