perjantai 11. huhtikuuta 2014

Mut sit mä törmäsin enkeliin

Rauhallinen? Rauhallisin?  Oon tuntenu tän riiviön puol tuntii, mun sormet on täynnä reikiä, mun kämmenselässä on kakkaa joka ei lähde millään pois, ja mun ranteet on ihan kuolassa. Ja mä oo menettäny sydämeni ihan täysin tälle valkoiselle pallolle, joka pelkäsi vesilätäkköä muttei ohi kiitävää rekka-autoa, ja joka jyrsi keskittyneenä mun avaimissa roikkuvaa noutokapulaa, kunnes nukahti mun syliin.  Tätä valkoista palloa kutsutaan Loteksi, ja siitä on vielä joskus määrä tulla kultainen noutaja. Se ei oo mun, mutta mut on palkattu sen personal traineriksi. Henkilökohtaiseksi lenkkariksi. Ja mä niin aion pitää siitä kiinni. Oon nyt saanut pahan yliannostuksen söpöyttä.

Lumi pääsi siis tänään kotiin pentulasta, yhdeksän pentua lähti omiin koteihin, mutta yksi lähti mukaan. Mä olin mukana hakemassa niitä, Lumppa oli aika onnellinen kun tultiin. On varmaan onnellinen kun pääse naskalihampaisesta kakaralaumastaan eroon. Lumi oli saanut jopa ihan väriä pintaan, eikä ollut enää sellainen valkoinen noutaja kun oli sinne mennessään. Nyt se on kultainen noutaja, tosi kovalla karvanlähdöllä. Tässä saattaa kulua hetki tai kaksi ennen kuin se on siinä kunnossa että sen vois ilmottaa jonnekin näyttelyyn. Paitsi ettei sillä oikeastaan ole mitään kiirettä.
Samaa näköä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti