Ollaan tässä lähiaikoina heiluttu hyvinkin paljon, ei vaan blogin puolella. Oikeastaan, Timi on ollut kipeänä, kennelyskä. Vasta sunnuntaina loppui karanteeni, ja jo maanantaina oltiin juoksentelemassa kavereiden kanssa metsäpoluilla. Ja tänään oltiin jo kisailemassa.
Eilen siis käveltiin lähemmäs neljän tunnin lenkki porokoira Taikan kanssa, ja oltiin aika suohirviöitä molemmat Timin kanssa kun palattiin. Haistiin niin ettei junassa kukaan tullut edes samaan vaunuun. Todettiin porokoiralla selkeitä taipumuksia riistaan, se ajoi jänistä antaumuksella yli kymmenen minuuttia, metsästi myyrän kolostaan, ja tuhosi vielä mädäntyneen luun, ilmaisi haukkumalla kaiken epäilyttävän (ja myös kaiken mikä ei ollut epäilyttävää) ja osoitti suurta rohkeutta uiden joen yli syötyään luuta niin kauan että jäi jälkeen eikä ymmärtänyt etsiä kunnon ylityspaikkaa. Ei huono, Taikaseni.
 |
| Uitetut koirat |
Tänään sen sijaan suunnattiin illaksi agilityn epiksiin, jotka vasta paikan päällä ymmärsin ulkona pidettäviksi. Voi elämä...Eihän siis ainakaan satanut kaatamalla tai kenttä ei ollut hiekkapohjainen. Rata oli tosi simppeli ja kiva, ei mitään vaikeita ohjauksia. Timi oli vaan vähän hermostunut niin suuresta määrästä muita koiria. Agiradalla meni kuitenkin hyvin, ensimmäisellä startilla ohitti ensimmäisen esteen, tiputti yhden riman ja kielsi yhden putken hypäten pituusesteen vaakasuuntaan. Siitä siis hylky. Toisella startilla osasin jo vähän arvioida missä mkeni vikaan, ja siitä tulikin puhdas rata. Ja sillä puhtaalla radalla luokkavoitto. Minun pikku piskiseni.
 |
| Märkä palkintohurtta |
Torstaina onkin taas mätsäröintiä Koneen kentän muodossa, ja lauantaina on agiepistelya TuuKK-cupissa, ja sunnuntaina agiliitelyn epävirallisia myöskin. Maanantaina mahdollisesti möllitokot, ja tiistaina taas mätsäröintiä. Olemme aktiivisia ja ehkä myöskin aktiivisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti